lauantai 28. syyskuuta 2013

Why I do Crossfit

Kamalan paljon tuntuu tällä hetkellä olevan kirjoituksia crossfitistä. Tuntuu että ihmiset on jakaantuneet kahteen porukkaan. Toiset RAKASTAA lajia, toiset ei voi sietää. Hieman ihmettelen miten yksi laji voi herättää näin paljon negatiivisia tunteita. En ole blogeissa tai keskustelupalstoilla aikasemmin ainakaan saanut lukea isoja otsikoita miten per***stä uinti tai jääkiekko olisi. Crossfitistä kuitenkin kaikilla tuntuu olevan mielipide. Eniten olen kuullut kritiikkiä Crossfitin raakuudesta ja kovatempoisuudesta. Paikat menee rikki eikä ihminen jaksa tuollaista kovaa treeniä koko ajan. Samoin inhotaan juuri näitä crossfitin herättämiä tunteita. Pitääkö sitä niin paljon hehkuttaa?

Minun mielipiteeni on. PITÄÄ! Ajattelin nyt ihan vain kirjoittaa syitä miksi minä olen tähän lajiin hurahtanut.

Ensimmäinen syy on yksinkertaisesti monipuolisuus. Crossfitissä tehdään todella vahvasti koko vartalolla töitä. Saatan tehdä pystypunnerrusta, mutta illalla huomaan että käsien ja olkapäiden lisäksi töitä on kyllä tehty ihan yhtälailla koko keskivartalolla.
Yhden treenin aikana saan usein, liikkuvuutta parantavia liikkeitä, voimaa, vartalonhallintaa, kestävyyttä. Treeni kestää usein sen tunnin, mutta harvoin tarvitsee jäädä päivän treenin jälkeen tekemään omatoimisesti muuta. Tunnissa saan itsestäni kaiken irti, ei tarvitse pyöriä 5 tuntia salilla, jotta tuntee tehneensä jotakin.

Toiseksi. Tämän asian totesin kerran ystäväni kanssa jonka kanssa aloitin crossfitin samaan aikaan. Harrastuksen aloittamisen jälkeen minulle ei ole kertaakaan tullut kamalia itkupotkuraivareita koskien omaa painoani, isoa takamustani, tai syömisiäni. Olen ymmärtänyt että hauis naisellakin voi olla ihan jees ja että pyllyni saattaa kertoa että kyykätty on! Uskon että yksi syy tähän on myös se että sali ei ole täynnä peilejä, josta voisin koko ajan tuijottaa ja vertailla miten paljon paksummat reidet minulla on naapuri jumppariin verrattuna. :) (En tietenkään koskaan vertaisi, kamala ajatus)
 Crossfitissä menen myös aina tekemään parastani. Hyvä fiilis tulee siitä että saan maastavedosta ylös 85kg, kun 2kk sitten sain ainoastaan 80kg. Tavoitteeni on parantaa suorituksiani, EI kiinteyttää pyllyäni tai pienentää rasvaprosenttiani.

Kolmanneksi. Rakastan uuden oppimista ja itsensä voittamista. Lapsena en ikinä osannut kiivetä liikkasalin köysiä pitkin kattoon asti. Ketutti suunnattomasti ne pienet ja ketterät kaverit jotka sahasi ylös alas kuin pienet apinat ja minä sain jalkoja nostettu 5cm 2 sekunnin ajaksi. Arvatkaa mitä?! Crossfitissä olen oppinut kiipeämään kattoon asti köyttä pitkin. Lähes Janemaisin sulavin liikkein hiilaan itseni taitavasti salin kattoon ja vielä nopeammin laskeudun sieltä alas! Tempaus ei vielä ole ehkä ihan 100 % hallussa, mutta se voittaja fiilis kun saa nykyään tangossa jo 35kg ylös, sen jumppakepin sijasta.
You Tarzan, Me Jane

Neljänneksi. Ihmiset. Rehellisesti, kyllä varmasti jokaisessa crossfittaajassa asuu pieni hullu. Kuka saa flow fiiliksen aikaan saadessaan tehdä 100 burpeeta? Porukka salilla on loppujen lopuksi aika samanhenkistä. Salillamme joku hullu heitti ilmaan idean lähteä soutamaan soutulaitteella puolimaratonia, eli 21km. Alle viikko ja ilmoittautuneita oli 11 kappaletta. Kyllä, myöskään tämä blondi ei kauaa epäröinyt ilmoittautua. Huomenna soudetaan sitten porukalla 21km soutulaitteella, tuijottaen salin betoniseinää. 

Viidenneksi. Treenin säätely. Treenin voi aina säädellä itselleen sopivaksi. Skaalaamalla. Päätän aina itse teenkö liikkeet millä painoilla ja skaalaanko kuinka paljon. Skaalaushan siis tarkoittaa esimerkiksi sitä että, leuan vedoissa voin ottaa kuminauhan avuksi mikäli en kykene tekemään puhtaita leukoja. Kuminauhoja on eri paksuisia, joista päätän itse mitä käytän. Sama pätee lähes joka liikkeessä.  
Skaalausta n. 10 kumpparilla :)


Last but not least. Fiilis treenin jälkeen. Aamu 6.30 treeneihin lähtiessä ei fiilis välttämättä ole ihan ykköskymppi. Mutta vannon että lähden jokaikinen kerta salilta leveä hymy huulilla. Se fiilis tulee kaikkien ylläolevien asioiden yhdistämisestä. Tehokas tunnin treeni, hyvässä seurassa, itsensä voittamisen ja uuden oppimisen kanssa. Wod= Workout of the day tuntuu useinkin äärettömän rankalta ja kirosanojakin saattaa usein tulla. Mutta jälkeenpäin tuleva I did it fiilis on niin mieletön että en usko enää voivani elää ilman sitä.

Amen. :)

4 kommenttia:

  1. https://medium.com/health-fitness-1/97bcce70356d

    Crossfit on varmasti hyvä laji jos osaa tunnistaa omat rajansa ja kuunnella kehoaan. Ohessa kuitenkin linkki mielenkiintoseen artikkeliin, aiheesta jos ei kuuntele omaa kehoaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä kyseinen artikkeli kiertää nyt esim. facessa. Kysymys on siitä, tunnistaako omat rajansa vai ei. Kaikissa urheilulajeissa voi saattaa itsensä siihen tilaan, että loukkaantumisriski kasvaa suureksi. Tämä ei ole lajin vika, vaan ihminen on itse vastuussa omista tekemisistään. On tietysti hyvä olla tietoinen esim. rhabdosta, ja hyvät valmentajat puhuvat asiasta myös avoimesti. Loukkaantumisriski on myös olemassa kaikissa lajeissa.

    Itse artikkelissa jo otsikko on värittynyt: "Dirty little secret" eli kirjoittaja on valmiiksi ottanut asenteellisen kannan asiaan. Koskaan kukaan ei ole pakottanut minua CrossFit -salilla mihinkään, mihin en olisi valmis. Tekniikka tulee aina ennen toistojen määrää. Kysymys on todellakin omien rajojen tuntemisesta ja tarvittaessa niiden ylittämisestä, sillä kehitystä tapahtuu juuri silloin kun uskaltaa oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja tämä koskee kaikkia lajeja. Esim. juoksussa vauhti- tai maksimikestävyysharjoittelu voi olla hyvin raskasta ja jopa kivuliasta. Siinä on kasvanut loukkaantumisen riski, koska välillä mennään äärirajoilla. Vauhtikestävyysharjoittelua kuitenkin tarvitaan, jos aikoo parantaa juoksunopeuttaan ja -aikojaan. Crossfitissä tehdään korkealla intensiteetillä harjotteita 5-20 min koko tunnin treenistä. Samassa suhteessa olen tehnyt treeniä ihan uima-altaassa, juoksulenkeillä ja tavallisella kuntosalilla.

    Crossfitissä valmentajat ovat vastuussa siitä, että opettavat oikeat tekniikat ja valvovat suorituksia. Treenaajat ovat taas velvollisia valvomaan oman kehonsa tuntemuksia, pyrkimään tekemään harjoitukset oikealla tekniikalla ja erityisesti velvollisia ilmoittamaan omasta terveydentilan rajoitteistaan valmentajille. Tällöin treenit skaalataan ja jokainen voi tehdä ne omien kykyjensä mukaan.

    Mistään muualta saleilta kuin CrossFitissä en ole koskaan saanut niin myönteistä kannustusta omaan treenaukseeni. Ihmiset tervehtivät ja ovat ystävällisiä. Oman suorituksen jälkeen jäädään kannustamaan muita. Yhteisöllisyys on osa CrossFitiä ja ehkä jopa niitä parhaimpia. Fiilikset salilta lähtiessä ovat poikkeuksetta hyvät, joka kantaa myös muihin elämän osa-alueisiin.

    VastaaPoista
  3. Monia varmasti ärsyttää crossfit/crossfit-hehkutus ihan puhtaasti sen takia, kun siitä puhutaan usein aivain kuin olisi pyörä keksitty uudelleen. "TÄÄ ON NYT SE UUS UTTU JA TREENAUKSEN SYVIN OLEMUS!!!!!!!!!!" Niinpä joo, ihan on höpöhöpöä. Jokainen voi käydä katsastamassa, mitä tehdään yleisurheilun / jääkiekon / koripallon / lentopallon / jopa golfin jne. conditioning-puolella. No just sitä. Mavet, rivet, tempaukset, valakyykyt jne. Sitten jos mennään taitolajien ja kehonhallinnan puolelle kuten voimistelun eri alalajit, alkaa tulla vastaan burpeetä, käsinseisontapunnerrusta, leukoja ja muscle-uppia jo lämmittelyssä. Ei, ei voimankehitysmielessä, vaan LÄMMITTELYNÄ.

    Uskoisin, että SIKSI hehkutus risoo.

    Varmaan risoisi esim. tenniksenpelaajaa jos kansa alkaisi hehkuttaa että kyllä kiteytyy kuulkaa treenin syvin olemus tähän syöttöön, on kuule koko kroppa töissä; tai vaikka uimaria, jos yhtäkkiä cardiotrendiksi nousisi laudan kanssa polskuttelu eessuntaas. Ko. lajien edustajat varmaan löytäisivät asiasta jotain mätää. Niinkuin pitäisikin.

    Pointtina siis se, että crossfitin elementit ovat OSIA muista urheilulajeista. Crossfit on kiertoharjoittelun ja erinäisten olympianostojen ja taitosuoritusten yhteissuma. Ei siinä ole mitään uutta. Ei siinä ole mitään, mikä tekee siitä erityistä. Kaikissa urheilulajeissa on samoja elementtejä.

    Se ei tietenkään tarkoita crossfitin olevan mitenkään paha asia. Sitä en yrittänyt sanoa :) Ainoastaan sitä, että se on pienenpieni osa siitä, mitä kaikkea hyvää voi keholleen ja suorituskyvylleen tehdä.

    Oman kokemuksen mukaan monet nykyiset crossfittaajat ovat entisiä (oman nimeämisensä mukaan) 'salillakävijöitä', mutta "lopetin ku ei must tullu vahvaa. crossfitissä musta on tullu sikavahva!!!". No ei varmaan jos käy pumpissa, zumbassa tai tekee jatkuvasti yhden kilon kässäreillä vipareita tai hauberia. Toivoisin vain, että nämä samaiset ihmiset tajuavat, ettei "salillakäynti" tarkoita kaikille tuota. Sen sijaan moni vannoo painonnosto- ja voimannostoliikkeiden nimeen, ja ihan hyvin ne mavet ja rivet sieltäkin saliltakin löytyy ilman mitään erityistä nimeä. Crossfit vaan on profiloinut itsensä tietyllä tavalla.

    Ja se profilointi nimenomaan saa karvat pystyyn.

    VastaaPoista
  4. Mietteitäni aiheesta:

    http://eatfatstayfit.blogspot.fi/2017/01/crossfit-mita-ajattelen-siita-nyt.html

    VastaaPoista