Maratonia ja juhlaa

Olin viime viikolla kirjoittanut hienon tekstin kun sattui huonopäivä kohdalle. Julkaisen kirjoituksen kuitenkin vähän kaunisteltuna nyt kun pahapäivä helpotti! Tämmöinen blogi toimii kyllä hyvin terapiana kun välillä melkeen tuntuu kuin kirjoittaisi päiväkirjaa...

Viime viikko meni tosiaan arkeen totuttelemisessa. Kroppa oli heti maanantain treenin jälkeen niin jumissa, mutta sain kuin sainkin rutistettua 8 treeniä viikkoon. Treeni viikko näytti tältä:
Ma: Crossfit+ kevyt juoksu lenkki päälle
Ti: Crossfit
Ke: Crossfit aamu + Juoksuvetoja radalla (sisälsi 200m,400m,1000m,400m,200m) plus kevyet päälle. To: Crossfit 5km soutu, aikaan 22.22
Pe: Lepo
La: 8km aamulenkki
Su: Crossfit

Radalla juoksua, lähes oksennus. :)

Tuo keskiviikon radalla juoksu tehtiin yhdessä poikaystävän kanssa. Hän on minun oma personal trainer ;) En ikinä saisi itsestäni niin paljoa irti mitä hän saa. Näytetään varmasti ihan normaaleilta kun toinen huutaa vierellä "kovempaa kovempaa, toihan on ihan liian hidasta" ja minulla hengitys pihisee ja oksennus melkein lentää. Rakkautta sanon minä! Sanoinkin poikaystävälle että harvoin herää näin ristiriitaisia tunteita samalla kertaa. Tekisi mieli huutaa takaisin että "turpa kiinni, yritän kyllä parhaani"ja pieni ärtyneisyys herää, mutta samalla mietin että herranenaika rakastan tuota tyyppiä kun se jaksaa tuollalailla tsempata vaikka näytän kituvalta pikku possulta. <3


Nyt on vielä menossa toinen kovempi treeni viikko ja ensi viikolla kevennän jotta saisi hieman kevyemmillä jaloilla juosta Midnight runissa. Lauantaina olin myös yleisössä kannustamassa poikaystävää Helsinki City Maratonilla. Yleisön puolesta sää ei ehkä ollut parhaimmillaan mutta poikaystävällä ainakin juoksu kulki. 3h 14min 21sek. Hatunnoston arvoinen suoritus! Tuossa lajissa ihailen poikaystävääni niin suuresti. Vuosi vuodelta hän vaan treenaa pitkiä lenkkejä yksin ja aina kykenee parantamaan ennätyksiä. Näkisitte kaverin maalissa, ei läähätä, kävelee suoraan ja naama on perus värinen. Askelkin näyttää juostessa niin kevyeltä että itse liidän tuolla tavalla lähinnä unissani! Tuskin tulen itse koskaan maratonia juoksemaan. Sen verran rankkaa kropalle että tässä vaiheessa minäkin ymmärrän sydänkohtauksen riskit.

HCM

Maanantaina täytin huikeat 24 vuotta. Horoskoopiltani olen leijona. Eräässä horoskoopissa kuvaillaan leijonaa näin: "Leijonalle maailma on näyttämö, jolla hän tahtoo loistaa pääosassa. Hän janoaa mainetta ja kunniaa - ja saavuttaakin yleisönsä jakamattoman suosion, olipa yleisönä sitten vaikka vain yksi ihminen. Kuitenkin leijonan elinehto on ihminen, joka uskoo häneen ja hänen unelmiinsa. Vaikka hän näyttää ulospäin itsevarmuuden perikuvalta, leijona on itse asiassa hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä, rakkaudesta ja tunnustuksesta." Luonteeni täsmää aika täydellisesti tuohon horoskooppi kuvaukseen. En varsinaisesti usko näihin juttuihin, mutta välillä on kyllä hauskaa miten täydellisesti horoskoopit osuu joidenkin ihmisten luonteisiin.

Leijona luonne?! :)

Ollut jo muutaman viikon tässä joku mysteeri stressi. Herpes puhkesi huuleen, näen painajaisia vaikka normaalisti en edes tiedosta näkeväni unia ja herään öisin lihasten kramppeihin. En kuitenkaan varsinaisesti tiedä mitä stressaan? Syys stressi maybe?!