Keräsin rohkeuteni

Joulu ja uusi vuosi tuo aina paljon ajatuksia ja muistoja mieleen. Miettii mitä elämässä on jo ehtinyt tekemään ja samalla miettii mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Harvoin sitä kuitenkaan kovin nappiin tuleviakaan juttuja osaa ennustaa.

Minea ja Joulupukki

Joulu meni rauhallisesti. Vietettiin aatto nelisteen minä ja H, sisko, hänen miehensä ja tyttärensä. H sai taas olla joulupukkina. Hän lähtikin vierailultaan Minean tutit mukanaan. ;)
Olemme perheessä sopineet että emme osta aikuisille enää lahjoja. Turha ostaa krääsää kun osataan ihan itse hankkia tarvittavat tavarat. Minea olikin nyt ainoa joka sai sylin täydeltä lahjoja. Itse lahjoitin uudelle lastensairaalalle rahaa, lahjojen ostamisen sijasta.











Ihana ihana uusi laukkuni!

 

H:n kanssa ollaan kuitenkin aina ostettu toisillemme yhdet lahjat. Tänä vuonna sovittiin että ostaisimme toisillemme jotain PIENTÄ. Koska muutto käy aikalailla lompakolle. No eihän se ihan nappiin mennyt. Olisin voinut vajota maan alle kun H avasi paketistaan ostamani Niken treenipaidan. (Nykyinen on kirjaimellisesti kulunut puhki mutta hän edelleen treenaa se päällä) No minun paketissani oli aivan täydellinen Michael Korsin käsilaukku jollaista en ikinä raaskisi itse ostaa! Aivan ihana! Mutta voin kertoa että kyllä oma lahja siinä kohti hävetti ja isosti... Mutta hei taas tuli todistettua että mies minun makuun. Osaa ostaa mitä parhaimpia lahjoja! :)

Joulupäivänä kävimme hautakierroksella jonne emme aattona ehtineet. Helsingin pitäjänkirkolla minulla on haudattu mummi, isomummi ja auto-onnettomuudessa kuollut ylä-asteen luokkakaverini. (Jonka haudan vihdoin ilman lumikinoksia löysin.) Malmilla minulla on vielä vaarin, isomummin ja lapsuuden parhaan ystäväni haudat. Todettiinkin että ikävän monta hautaa minulla on jo tähän ikään mennessä mitä kiertää. Tuo ala-aste ystäväni kuoli koulu bussimme alle vuonna 1998, kun olimme 8-vuotiaita. Olin itse turma bussin kyydissä. Tuolloin ei vielä ollut mistään kriisiavuista tietoakaan. Vanhempani koittivat parhaansa mukaan selittää pienelle lapselle kuoleman ja auttaa minua toipumaan tapahtuneesta. Varmasti tuollainen kuitenkin jättää jälkensä ihmiseen loppuelämäksi.



Mietin todella usein edelleen tuota menehtynyttä ystävääni. Olisimmeko vielä ystäviä? Mitä hän nykyään tekisi työkseen etc. Mietin samalla myös mitä hänen vanhemmilleen tänä päivänä kuuluu. Asuvatko he vielä samassa talossa. Tietävätkö he että käyn edelleen joka vuosi heidän tyttärensä haudalla? H ja äitini ovat joskus ehdottaneet että kirjottaisin heille kirjeen. Sitä en kuitenkaan ole tämän 15 vuoden aikana ole uskaltanut tehdä. Tänään juteltuani taas kerran tuosta onnettomuudesta työkaverini kanssa, rohkaistuin ja raaputin kirjeen. Kirjotin sen sellaiseen muotoon että heidän ei halutessaan tarvitse minulle vastata. Ehkä itsellenikin tärkeitä on että saan heille kerrottua että ajattelen edelleen usein heidän tytärtään lämmöllä ja hymyssä suin. Suurin pelkoni on että he kokevat kirjeen jotenkin negatiivisena, ihmettelevät miksi alan repimään vanhoja haavoja auki, vaikka se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Well wish me luck! Toivotaan että he ilahtuvat kirjeestä. 

Joulu

My plan for Christmas. :) Aijon nukkua, syödä, nukkua, syödä, treenata ja nähdä ystäviä. Joulun jälkeen kutsuu uusi koti!

Hyvää Joulua kaikille lukijoille jotka tänne eksyvät! :) <3

Muutosten vuosi 2014!

Unelmia toteutuu :)

Useat vuodenvaihteet on mennyt niin että on mietitty mitähän tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan. Tällä kertaa tilanne onkin ihan erilainen. Nyt tiedän että vuodesta 2014 tulee ikimuistoinen. Uusi koti, uusi nimi. :) <3 Yhtäkkiä tämä syksy ei tunnukkaan yhtään niin pahalta.

Ollaan tosissamme etsitty asuntoa nyt vajaan vuoden. Viimeisen puolen vuoden aikana ollaan kierrelty varmasti 30 eri asuntoa ympäri Vantaa-Keskiuusimaa aluetta. Vaikeeta puuhaa sanon minä. Meillä homma on mennyt hyvin pitkälti niin että minä olen surffaillut pääni puhki oikotien ja etuoven sivuilla ja täyttänyt poikaystävän facebookin ja sähköpostit potentiaalisilla kohteilla. Ne kohteet joista Mr.H on sitten tykännyt ollaan käyty katsastamassa paikan päällä. Muutamia hyviäkin ollut joukossa, mutta usein niistä vain jäi puuttumaan se jokin. Kun oltiin melkein jo päätetty vähäksi aikaa lopettaa etsinnät, bongasin vielä haluamaltamme alueelta uuden sopivan hintaisen kohteen joka päätettiin vielä käydä tsekkaamassa. Onneksi käytiin. Jo ajaessamme kohteeseen huomattiin että kadun nimi viittaa aika kivasti meidän urheilemiseen ja kilpailuviettiin. ;) Nimi oli enne. Tänään aamulla saatiin sähköposti välittäjältä. " Onneksi olkoon, tarjouksenne on nyt hyväksytty".

Älkää kertoko kenellekkään. Mutta minä aloin jo muutama päivä sitten sisustamaan asuntoa. Ollaan nyt melkeen 2 vuotta asuttu anopin nurkissa. Ei herranenaika, hengittäkää ei me millään España meiningillä eletä. Anoppi on miehensä kanssa asuneet toisessa kaupungissa toisessa asunnossaa eivätkä halunneet tätä kuitenkaan myydä pois. Kiitos vaan tuhannesti anopille ja hänen miehelleen että ollaan saatu asua edullisesti ja saatu säästettyä rahaa tätä omaa unelmaa varten!
 Alkoi pieni hyperventilointi kun alkoi näyttää siltä että meidän tarjous menee läpi. EIHÄN ME OMISTETA EDES SÄNKYÄ!!! Heräsin aamuyöstä miettimään mistä me revitään rahat sänkyyn, pesukoneeseen, keittiönpöytään... No ei tämä paniikki menoa ole haitannut. Muutamat viime päivät on mennyt mukavasti Askon, Iskun, Maskun ja Ikean seurassa. Ja arvatkaa mitä poikaystäväni totesi. Ajallaan ajallaan sitten, ei oo mitään stressattavaa.
Ja MIEHET sanon minä.

Uusi koti on muuten melkeen 5km lähempänä salia kun nykyinen asunto! :) En itse edes harkinnut osallistuvani WinterWar karsintoihin. Ai miksi? No siksi että mun tulokset on siellä höyhensarjassa. Mutta olen aivan fiiliksissä mukana tuossa touhussa kuitenkin. Olen Winter War sivuilla jo 30min ennenkuin seuraava laji julkaistaan. Käyn monta kertaa päivässä tsekkaamassa leaderboardia ja teen tietenkin kaikki suoritukset jotta vielä paremmin tajuan että painin kisailijoiden kanssa ihan eri sarjassa. Ensimmäinen laji oli ihan hauska. Selkeästi huomasi että monella eka kerta oli vähän taktiikan hakemista ja toinen suorituskerta menikin paljon helpommin. Itse en ehtinyt kun kerran kokeilemaan ja siitä jäi aika pahasti hampaankoloon.

Toisen lajin YRITIN suorittaa tänään perus treenissä. Eilinen treeni painoi hieman kropassa. Tuntui että tuo 20 minuuttia ei riittänyt alkuunkaan vaikka yritin suht peräkkäin suorittaa toistot. Hatunnosto niille jotka pääsee lähelle 70kg! Pääsin 50kg ja siinä jo aikakin loppui. Näin jälkeenpäin huomasin myös hajottaneeni ranteeni lahjakkaasti. Mielelläni haluaisin tuonkin yrittää vielä vähän levänneeseen kroppaan. Mutta koko homman tärkein asia. Me hankittiin jo liput itse kisoihin Tampereelle. Wohoo! Siistä päästä ensimmäistä kertaa elämässä seuraamaan Crossfit kisoja livenä!

Yksi morsiustytöistämme on muuten jo löytänyt mekon häihimme! Päätimme että teemaväreinä olisi turkoosi ja pinkki. Kaasoille tulee turkoosit mekot ja best maneille varmaan sitten ainakin pinkit sukat ja ehkä pinkit kukat rintaan?! Ja tämä pikku morsiustyttö löysi itselleen tällaisen puvun.

Söpöin ilmestys ikinä <3