Why I do Crossfit

Kamalan paljon tuntuu tällä hetkellä olevan kirjoituksia crossfitistä. Tuntuu että ihmiset on jakaantuneet kahteen porukkaan. Toiset RAKASTAA lajia, toiset ei voi sietää. Hieman ihmettelen miten yksi laji voi herättää näin paljon negatiivisia tunteita. En ole blogeissa tai keskustelupalstoilla aikasemmin ainakaan saanut lukea isoja otsikoita miten per***stä uinti tai jääkiekko olisi. Crossfitistä kuitenkin kaikilla tuntuu olevan mielipide. Eniten olen kuullut kritiikkiä Crossfitin raakuudesta ja kovatempoisuudesta. Paikat menee rikki eikä ihminen jaksa tuollaista kovaa treeniä koko ajan. Samoin inhotaan juuri näitä crossfitin herättämiä tunteita. Pitääkö sitä niin paljon hehkuttaa?

Minun mielipiteeni on. PITÄÄ! Ajattelin nyt ihan vain kirjoittaa syitä miksi minä olen tähän lajiin hurahtanut.

Ensimmäinen syy on yksinkertaisesti monipuolisuus. Crossfitissä tehdään todella vahvasti koko vartalolla töitä. Saatan tehdä pystypunnerrusta, mutta illalla huomaan että käsien ja olkapäiden lisäksi töitä on kyllä tehty ihan yhtälailla koko keskivartalolla.
Yhden treenin aikana saan usein, liikkuvuutta parantavia liikkeitä, voimaa, vartalonhallintaa, kestävyyttä. Treeni kestää usein sen tunnin, mutta harvoin tarvitsee jäädä päivän treenin jälkeen tekemään omatoimisesti muuta. Tunnissa saan itsestäni kaiken irti, ei tarvitse pyöriä 5 tuntia salilla, jotta tuntee tehneensä jotakin.

Toiseksi. Tämän asian totesin kerran ystäväni kanssa jonka kanssa aloitin crossfitin samaan aikaan. Harrastuksen aloittamisen jälkeen minulle ei ole kertaakaan tullut kamalia itkupotkuraivareita koskien omaa painoani, isoa takamustani, tai syömisiäni. Olen ymmärtänyt että hauis naisellakin voi olla ihan jees ja että pyllyni saattaa kertoa että kyykätty on! Uskon että yksi syy tähän on myös se että sali ei ole täynnä peilejä, josta voisin koko ajan tuijottaa ja vertailla miten paljon paksummat reidet minulla on naapuri jumppariin verrattuna. :) (En tietenkään koskaan vertaisi, kamala ajatus)
 Crossfitissä menen myös aina tekemään parastani. Hyvä fiilis tulee siitä että saan maastavedosta ylös 85kg, kun 2kk sitten sain ainoastaan 80kg. Tavoitteeni on parantaa suorituksiani, EI kiinteyttää pyllyäni tai pienentää rasvaprosenttiani.

Kolmanneksi. Rakastan uuden oppimista ja itsensä voittamista. Lapsena en ikinä osannut kiivetä liikkasalin köysiä pitkin kattoon asti. Ketutti suunnattomasti ne pienet ja ketterät kaverit jotka sahasi ylös alas kuin pienet apinat ja minä sain jalkoja nostettu 5cm 2 sekunnin ajaksi. Arvatkaa mitä?! Crossfitissä olen oppinut kiipeämään kattoon asti köyttä pitkin. Lähes Janemaisin sulavin liikkein hiilaan itseni taitavasti salin kattoon ja vielä nopeammin laskeudun sieltä alas! Tempaus ei vielä ole ehkä ihan 100 % hallussa, mutta se voittaja fiilis kun saa nykyään tangossa jo 35kg ylös, sen jumppakepin sijasta.

You Tarzan, Me Jane

Neljänneksi. Ihmiset. Rehellisesti, kyllä varmasti jokaisessa crossfittaajassa asuu pieni hullu. Kuka saa flow fiiliksen aikaan saadessaan tehdä 100 burpeeta? Porukka salilla on loppujen lopuksi aika samanhenkistä. Salillamme joku hullu heitti ilmaan idean lähteä soutamaan soutulaitteella puolimaratonia, eli 21km. Alle viikko ja ilmoittautuneita oli 11 kappaletta. Kyllä, myöskään tämä blondi ei kauaa epäröinyt ilmoittautua. Huomenna soudetaan sitten porukalla 21km soutulaitteella, tuijottaen salin betoniseinää. 

Viidenneksi. Treenin säätely. Treenin voi aina säädellä itselleen sopivaksi. Skaalaamalla. Päätän aina itse teenkö liikkeet millä painoilla ja skaalaanko kuinka paljon. Skaalaushan siis tarkoittaa esimerkiksi sitä että, leuan vedoissa voin ottaa kuminauhan avuksi mikäli en kykene tekemään puhtaita leukoja. Kuminauhoja on eri paksuisia, joista päätän itse mitä käytän. Sama pätee lähes joka liikkeessä.  

Skaalausta n. 10 kumpparilla :)

Last but not least. Fiilis treenin jälkeen. Aamu 6.30 treeneihin lähtiessä ei fiilis välttämättä ole ihan ykköskymppi. Mutta vannon että lähden jokaikinen kerta salilta leveä hymy huulilla. Se fiilis tulee kaikkien ylläolevien asioiden yhdistämisestä. Tehokas tunnin treeni, hyvässä seurassa, itsensä voittamisen ja uuden oppimisen kanssa. Wod= Workout of the day tuntuu useinkin äärettömän rankalta ja kirosanojakin saattaa usein tulla. Mutta jälkeenpäin tuleva I did it fiilis on niin mieletön että en usko enää voivani elää ilman sitä.

Amen. :)

Matka kuume

Kyllä se Syksy sieltä kovasti tulee. Sen tietää siitä että koko ajan väsyttää ja paleltaa. Kuumavesipullo onkin näin syksyisin paras ystäväni. Lämmitän siihen 90 asteista vettä ja menen pullo kainalossa nukkumaan. Poikaystäväni aina kauhistelee että joku päivä herään vielä koviin palovammoihin kun ennen nukahtelemista pulloa pitää vähän väliä siirtää kun polttaa niin kovasti iholla. :) Jotain positiivista, palellessa kuluttaa varmasti kaloreita kun yrittää pysyä lämpösenä ja hytisee koko ajan... Just kidding! Aikaisemmin pidin kuumevesipulloa amerikkalaisten höpö höpö touhuna, kunnes asuttiin 3 vkoa Uudessa Seelannissa pakettiautossa jossa lämpötila laski aina öisin pakkasen puolella. Voin kertoa että tuolloin minusta ja pullosta tuli erottamattomat.

Tosiaan täällä en olekkaan tainnut mainita Maailman Ympäri matkastamme jonka toteutimme yhdessä poikaystäväni kanssa vuonna 2009. Matka kesti yhteensä 7kk ja reitti oli Hong Kong, Bali, Australia, Uusi Seelanti, Fiji, Los Angeles (Las Vegas samalla), Miami, Jamaica, New York. Ehkä elämäni ikimuistoisimmista hetkistä on koettu tuolla reissulla. Tekisin vastaavan matkan milloin tahansa uudestaan. Ennen matkaa saimma paljon kuulla miten parisuhde ei varmasti kestä tuollaista, ja mitä jos H rakastuu johonkin kuumaan surffi mimmiin?! No eipä rakastuttu muihin kuin ehkä toisiimme vähän enemmän. Olimme oikea tehotiimi reissussa. Oli joku joka laittoi jääpaloja takapuoleeni meduusan polton jälkeen ja joku jonka kanssa fiilistellä hypättyään kallionkielekkeeltä virtaavaan jokeen naru nilkoissa.

Jamaicalla tuli täyteen 4v seurustelua, nyt on jo tupa määrä vuosia.



Tällaista elämä oli muutaman kuukauden ajan vuonna 2009, kuva Fijiltä

 Kovasti toivoisin että pääsisimme vielä joskus vastaavanlaiselle reissulle vaikkapa Etelä Amerikkaan. Olisi myös kiva asua ulkomailla vaikkapa vuoden verran, jotta näkisi elämää hieman tämänkin oravanpyörän ulkopuolella. Ainut asia mikä nykyään mietityttää on koti-ikävä. Viime reissulla oli välillä kamala ikävä perhettä, mitä se olisi nyt. Näen siskoani ja hänen Minea tytärtään vähintään kerran viikossa ja tuntuu että välillä jo muutaman päivän jälkeen on järkyttävä ikävä Minniä. Mitä se olisi kun olisin toisessa maassa eikä mahdollisuutta nähdä olisi?! No onhan aina Skypet ja Facetime puhelut mutta eihän se kuitenkaan ole ihan sama asia.

No arki rullaa nyt kuitenkin Suomen kamaralla. Toivottavasti kuukauden kuluttua päästäisiin edes johonkin Kanarian lämpöön. Arki rullaa oikeastaan nyt työn ja treenin parissa. En ole viime aikoina muuta tehnyt kuin crossfitannut. Muutamana kertana olen käynyt hierottamassa penikat, kipu on KAMALA mutta jälkeenpäin tuntuu kyllä helpottavan kipuja. Viimeksi koitettiin myös kinesio teippauksia pohkeisiin, jos se toisi helpotusta. Lauantaina pääsen uimaan vanhan ryhmän kanssa. JEE! Ja taidan samalla reissulla viedä Minean polskuttelemaan niin mamma ja isi pääsee shoppailemaan. Sunnuntaina mennään yhden kaason kanssa katsastamaan Habitare messut.

Kauniit Kinesio teippaukset

Urheiluvammoja riittää :)

Syksy

Nyt on syksyn ensimmäinen sienestys reissu tehty. Aika köyhä oli lopputulos, mutta muutamasta suppilovahverosta ja tatista saatiin kyllä mainio kastike aikaiseksi. Mukava kun vietettiin lauantai aamupäivästä 3h metsässä oikein kolmessa sukupolvessa. Oli minä, siskoni, isä, sekä vaari oppaana. Ilman vaaria ei oltaisi varmasti ikinä löydetty sienen sientä, saatika selvitty eksymättä.


Lepäillessäni ehdin myös miettiä hieman hääjuttuja. Perjantaina kävin kampaajalla, samassa ehdittiin hieman miettiä tulevaa hääkampausta. Lopputuloksena päädyttiin siihen että edestä hiukset menee jollakin tavalla letteinä taakse, korkealle ponnarille josta kiharramme ponnarin yhdelle isolle kiharalle. :) Vaikea selittää mutta tiedän että lopputulos tulee olemaan mahtava, kampaajani on lapsuuden ystäväní jonka taitoihin luotan 100 %. Rakastan muutenkin kaikkia ihania lettikampauksia. Hän toimii Helsingissä BOB nimisessä parturikampaamossa, suosittelen lämpimästi. Oikeaa itsensä hemmottelua!

 Saatiin myös hääkuvaaja varattua. Nyt tuntuu olevan muotia ottaa noita hääkuvauksia jotka kestävät ihan valmistautumisesta juhlaan saakka. Meistä kuitenkin tuntui hassulta laittaa tuhansia euroja tuohon joten päätimme että haluamme kuvaajan kirkkoon sekä varsinaisiin hääkuviin/potretteihin. Mieheni sai hoitaa tuon kuvaajan buukkauksen, minä en siihen suuremmin puuttunut. Hän saa samalla tavalla myös hoitaa hääauton. Minulle on ihan sama vaikka polkaistaisiin polkupyörillä kirkosta juhlapaikalle. :)

Olen myös pikkuhiljaa ruvennut etsimään sopivia kutsutekstejä. Haluaisimme että teksti on meidänlaisemme. Asiallinen mutta hieman hauska saa kuitenkin olla ja sanoin poikaystävälleni että siinä pitää ehdottomasti tulla selväksi kuinka hitsin pitkään ollaan seurusteltu. Löysin netistä myös mahdollisuuden tilata postimerkkejä omalla kuvalla, olin melkeen jo tilaamassa kunnes järki taas heräsi ja mietin että kirjekuoret menee kyllä aina suoraa tietä roskikseen, kannattaako todella postimerkkeihin tuhlata taas satoja euroja.

Oishan tää ollu aika söpö :)

Olen pikkuhiljaa nyt palannut takaisin treenin pariin. Lääkäri passitti vielä jalkojen ultraääneen jonka tulokset saan vasta 23. päivä. Lepo itseasiassa näkyi POSITIIVISESTI tuloksissa. Maanantaina vetäisin leuanvedon ennätykseni ja keskiviikkona maastavedon enkka 85kg. Hurraa! Ei mitään hirmu tuloksia yleisesti mutta omat parannukset on aina huippu juttu. Juokseminen saa kuitenkin nyt vähäksi aikaa jäädä. Wodeissa skaalaan juoksun soutuun enkä edes harkitse tuplahyppyjä vähään aikaan. Tänään aamulla sain treenata kahdestaan valmentajan kanssa. Ihan huippua! Tehtiin maastavetoja, kahvakuula tekniikkaa ja WOD oli 5 Kierrosta: 2 wallclimbs 10 walkinglunges ja 80m farmeswalk.

My friend Kettlebell

Siskoni suositteli minua lukemaan kirjasarjan Fifthy Shades of Grey. Noloa myöntää, olen aivan koukussa! Anyone else? :)

Pakkolevosta selviytymistä :)

Avasin tänään Fifty shades of Grey kirjani ja tämä tipahti kirjan välistä.  <3

Eilen yllätin poikaysyävän töiden jälkeen banaaniletuilla, mustikoilla ja vanilja skyrillä! Nam!

Hyvät naiset ja herrat... This is LOVE <3 Ja minä olen onnellinen!

Helsinki Midnight run!

Selvisin hengissä maaliin. Se oli tärkein tavoite tällä kertaa. Tiesin että kaverini asettama tavoite juosta alle tuntiin on meille liian kova. Joten sanoin olevani tyytyväinen jos päästään alle 1.05 ja loppuaika oli 1.04,43! Hurraa! Hieno tapahtuma kyllä, ihanasti kannustajia lähes koko matkalla ja Helsinki on kyllä kauniina noin pimeänä. Harvoin 10km mennyt noin mukavasti. Tosiaan tullut normaalia vähemmän juostua tänä kesänä kipeiden penikoiden takia. Torstaina kipu oli hirvittävä, tyhmänä juoksin silloin vielä 6km lenkin vaikka kyyneleet valuivat silmistä. Lenkin jälkeen pitelin kylmää jaloilla ja yritin hieroa, kipu jatkui vielä perjantaina. Perjantaina menimme siskoni luokse juhliin, joiden teemana oli: ei mitään erityistä syytä juhlia. :D Mahtava ilta, lähdettiin vielä tanssahtelemaan Järvenpään yöhön ja takaisin siskoni luona oltiin vasta 03.00. Seuraava päivä vietettiin mukavasti siskon luona.

Runiin startatessa jaloissa tuntui hyvältä. Kipua ei tuntunut oikeastaan ollenkaan. Vasta n. 7km kohdalla alkoi minua ottaa henkeen aikalailla, mutta aikamoinen kilpailijaluonne täällä, joten loppuun asti kuitenkin kiristettiin vauhtia. Maalissa sitten kädet täristen äkkia astmapiippua nassuun ja kohti kotia. Olimme jättäneet auton WTC talon parkkihalliin ja hallille tultaessa WHAT?! Kaikki ovet lukossa ja meidän auto sen sisäpuolella. Tovin siinä kierrellessä ja soitellessa totesimme ettei autoa tulla tämän illan aikana saamaan. Joten eikun junaan ja julkisilla kotia. Kotona yhtäkkiä alkoi kova pahoinvointi, päänsärky ja palelu. Palelin niin että menin nukkumaan kahden peiton kanssa ja kuumavesipullo kainalossa. Outoa, joku kropan ilmoitus olevansa väsynyt?!

 No sunnuntaina kävin sitten kevyesti crossfit salilla pyörimässä. Tein leukoja, jee 3x2 ja mitä nyt palloilin ja rullailin jalkoja auki. Maanantai aamuna oli hyvä fiilis joten lähdin aamulenkille. N. 2km jälkeen tajusin kuitenkin että TAAS penikat huutaa apua. Mietin jo soitanko poikaystävän hakemaan kesken lenkin, mutten kehdannut herättää toista. Joten kyyneleet silmissä välillä kävellen ja välillä hölkäten selviydyin juuri ja juuri kotiin 7km retkeltä. Varasin siitä sitten samantien lääkärin. Järvenpään Terveystalossa minua odotti lääkäri joka röhnöttäen istui odotushuoneessa ja katsoi telkkaria. Kun pääsin hänen huoneeseensa, voisin vannoa että haistoin vanhan viinan. Lääkäri siinä sitten kyseli otetaanko röntgen ja haluanko kipulääkettä?! Sinähän se lääkäri täällä olet. En minä tiedä. Joten sain torstaille ajan röntgeniin ja Voltaren kipuvoide reseptin. Ohjeeksi tuli myös antaa jalkojen nyt levätä kunnolla. Poikaystäväni kannatti ehdottomasti tätä lepoa joten yritän nyt tämän viikon ainakin olla rasittamatta jalkoja. Kamalaa, olen nyt puolikkaan päivän ollut urheilematta ja tuntuu että sekoaisin. Mietin miten täytän iltani kun poikaystäväkin tekee iltavuoroa koko viikon. Mitä syön? Enhän voi syödä normaaleita määriä kun en kulutakkaan. Ahdistavaa! Tunnustan, kyllä minussa joku urheiluhullu elää... Onko kellään vastaavia kokemksia? Mikä auttoi penikoihin? Entäs tähän pakkolepoon? Urheilu on kuin huumetta, en pysty olemaan ilman.