Keräsin rohkeuteni

Joulu ja uusi vuosi tuo aina paljon ajatuksia ja muistoja mieleen. Miettii mitä elämässä on jo ehtinyt tekemään ja samalla miettii mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Harvoin sitä kuitenkaan kovin nappiin tuleviakaan juttuja osaa ennustaa.

Minea ja Joulupukki

Joulu meni rauhallisesti. Vietettiin aatto nelisteen minä ja H, sisko, hänen miehensä ja tyttärensä. H sai taas olla joulupukkina. Hän lähtikin vierailultaan Minean tutit mukanaan. ;)
Olemme perheessä sopineet että emme osta aikuisille enää lahjoja. Turha ostaa krääsää kun osataan ihan itse hankkia tarvittavat tavarat. Minea olikin nyt ainoa joka sai sylin täydeltä lahjoja. Itse lahjoitin uudelle lastensairaalalle rahaa, lahjojen ostamisen sijasta.











Ihana ihana uusi laukkuni!

 

H:n kanssa ollaan kuitenkin aina ostettu toisillemme yhdet lahjat. Tänä vuonna sovittiin että ostaisimme toisillemme jotain PIENTÄ. Koska muutto käy aikalailla lompakolle. No eihän se ihan nappiin mennyt. Olisin voinut vajota maan alle kun H avasi paketistaan ostamani Niken treenipaidan. (Nykyinen on kirjaimellisesti kulunut puhki mutta hän edelleen treenaa se päällä) No minun paketissani oli aivan täydellinen Michael Korsin käsilaukku jollaista en ikinä raaskisi itse ostaa! Aivan ihana! Mutta voin kertoa että kyllä oma lahja siinä kohti hävetti ja isosti... Mutta hei taas tuli todistettua että mies minun makuun. Osaa ostaa mitä parhaimpia lahjoja! :)

Joulupäivänä kävimme hautakierroksella jonne emme aattona ehtineet. Helsingin pitäjänkirkolla minulla on haudattu mummi, isomummi ja auto-onnettomuudessa kuollut ylä-asteen luokkakaverini. (Jonka haudan vihdoin ilman lumikinoksia löysin.) Malmilla minulla on vielä vaarin, isomummin ja lapsuuden parhaan ystäväni haudat. Todettiinkin että ikävän monta hautaa minulla on jo tähän ikään mennessä mitä kiertää. Tuo ala-aste ystäväni kuoli koulu bussimme alle vuonna 1998, kun olimme 8-vuotiaita. Olin itse turma bussin kyydissä. Tuolloin ei vielä ollut mistään kriisiavuista tietoakaan. Vanhempani koittivat parhaansa mukaan selittää pienelle lapselle kuoleman ja auttaa minua toipumaan tapahtuneesta. Varmasti tuollainen kuitenkin jättää jälkensä ihmiseen loppuelämäksi.



Mietin todella usein edelleen tuota menehtynyttä ystävääni. Olisimmeko vielä ystäviä? Mitä hän nykyään tekisi työkseen etc. Mietin samalla myös mitä hänen vanhemmilleen tänä päivänä kuuluu. Asuvatko he vielä samassa talossa. Tietävätkö he että käyn edelleen joka vuosi heidän tyttärensä haudalla? H ja äitini ovat joskus ehdottaneet että kirjottaisin heille kirjeen. Sitä en kuitenkaan ole tämän 15 vuoden aikana ole uskaltanut tehdä. Tänään juteltuani taas kerran tuosta onnettomuudesta työkaverini kanssa, rohkaistuin ja raaputin kirjeen. Kirjotin sen sellaiseen muotoon että heidän ei halutessaan tarvitse minulle vastata. Ehkä itsellenikin tärkeitä on että saan heille kerrottua että ajattelen edelleen usein heidän tytärtään lämmöllä ja hymyssä suin. Suurin pelkoni on että he kokevat kirjeen jotenkin negatiivisena, ihmettelevät miksi alan repimään vanhoja haavoja auki, vaikka se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Well wish me luck! Toivotaan että he ilahtuvat kirjeestä. 

Joulu

My plan for Christmas. :) Aijon nukkua, syödä, nukkua, syödä, treenata ja nähdä ystäviä. Joulun jälkeen kutsuu uusi koti!

Hyvää Joulua kaikille lukijoille jotka tänne eksyvät! :) <3

Muutosten vuosi 2014!

Unelmia toteutuu :)

Useat vuodenvaihteet on mennyt niin että on mietitty mitähän tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan. Tällä kertaa tilanne onkin ihan erilainen. Nyt tiedän että vuodesta 2014 tulee ikimuistoinen. Uusi koti, uusi nimi. :) <3 Yhtäkkiä tämä syksy ei tunnukkaan yhtään niin pahalta.

Ollaan tosissamme etsitty asuntoa nyt vajaan vuoden. Viimeisen puolen vuoden aikana ollaan kierrelty varmasti 30 eri asuntoa ympäri Vantaa-Keskiuusimaa aluetta. Vaikeeta puuhaa sanon minä. Meillä homma on mennyt hyvin pitkälti niin että minä olen surffaillut pääni puhki oikotien ja etuoven sivuilla ja täyttänyt poikaystävän facebookin ja sähköpostit potentiaalisilla kohteilla. Ne kohteet joista Mr.H on sitten tykännyt ollaan käyty katsastamassa paikan päällä. Muutamia hyviäkin ollut joukossa, mutta usein niistä vain jäi puuttumaan se jokin. Kun oltiin melkein jo päätetty vähäksi aikaa lopettaa etsinnät, bongasin vielä haluamaltamme alueelta uuden sopivan hintaisen kohteen joka päätettiin vielä käydä tsekkaamassa. Onneksi käytiin. Jo ajaessamme kohteeseen huomattiin että kadun nimi viittaa aika kivasti meidän urheilemiseen ja kilpailuviettiin. ;) Nimi oli enne. Tänään aamulla saatiin sähköposti välittäjältä. " Onneksi olkoon, tarjouksenne on nyt hyväksytty".

Älkää kertoko kenellekkään. Mutta minä aloin jo muutama päivä sitten sisustamaan asuntoa. Ollaan nyt melkeen 2 vuotta asuttu anopin nurkissa. Ei herranenaika, hengittäkää ei me millään España meiningillä eletä. Anoppi on miehensä kanssa asuneet toisessa kaupungissa toisessa asunnossaa eivätkä halunneet tätä kuitenkaan myydä pois. Kiitos vaan tuhannesti anopille ja hänen miehelleen että ollaan saatu asua edullisesti ja saatu säästettyä rahaa tätä omaa unelmaa varten!
 Alkoi pieni hyperventilointi kun alkoi näyttää siltä että meidän tarjous menee läpi. EIHÄN ME OMISTETA EDES SÄNKYÄ!!! Heräsin aamuyöstä miettimään mistä me revitään rahat sänkyyn, pesukoneeseen, keittiönpöytään... No ei tämä paniikki menoa ole haitannut. Muutamat viime päivät on mennyt mukavasti Askon, Iskun, Maskun ja Ikean seurassa. Ja arvatkaa mitä poikaystäväni totesi. Ajallaan ajallaan sitten, ei oo mitään stressattavaa.
Ja MIEHET sanon minä.

Uusi koti on muuten melkeen 5km lähempänä salia kun nykyinen asunto! :) En itse edes harkinnut osallistuvani WinterWar karsintoihin. Ai miksi? No siksi että mun tulokset on siellä höyhensarjassa. Mutta olen aivan fiiliksissä mukana tuossa touhussa kuitenkin. Olen Winter War sivuilla jo 30min ennenkuin seuraava laji julkaistaan. Käyn monta kertaa päivässä tsekkaamassa leaderboardia ja teen tietenkin kaikki suoritukset jotta vielä paremmin tajuan että painin kisailijoiden kanssa ihan eri sarjassa. Ensimmäinen laji oli ihan hauska. Selkeästi huomasi että monella eka kerta oli vähän taktiikan hakemista ja toinen suorituskerta menikin paljon helpommin. Itse en ehtinyt kun kerran kokeilemaan ja siitä jäi aika pahasti hampaankoloon.

Toisen lajin YRITIN suorittaa tänään perus treenissä. Eilinen treeni painoi hieman kropassa. Tuntui että tuo 20 minuuttia ei riittänyt alkuunkaan vaikka yritin suht peräkkäin suorittaa toistot. Hatunnosto niille jotka pääsee lähelle 70kg! Pääsin 50kg ja siinä jo aikakin loppui. Näin jälkeenpäin huomasin myös hajottaneeni ranteeni lahjakkaasti. Mielelläni haluaisin tuonkin yrittää vielä vähän levänneeseen kroppaan. Mutta koko homman tärkein asia. Me hankittiin jo liput itse kisoihin Tampereelle. Wohoo! Siistä päästä ensimmäistä kertaa elämässä seuraamaan Crossfit kisoja livenä!

Yksi morsiustytöistämme on muuten jo löytänyt mekon häihimme! Päätimme että teemaväreinä olisi turkoosi ja pinkki. Kaasoille tulee turkoosit mekot ja best maneille varmaan sitten ainakin pinkit sukat ja ehkä pinkit kukat rintaan?! Ja tämä pikku morsiustyttö löysi itselleen tällaisen puvun.

Söpöin ilmestys ikinä <3

Urheiluaddikti?!

<3 Crossfit

Berliini tuli ja meni. Ei ehkä kaupunkina sytyttänyt meitä. Voi olla että tähän vaikutti molempien rankka duuni syksy, vuodenaika yms. Ehkä etelän loma olisi ollut kovempi sana tähän kohtaan. Minulla päättyi lähtöpäivänä töissä YT:t. Itse sain pitää työni mutta monta ihanaa ihmistä lähti talosta. Elämäni tähänastisesti rankimmat duuni päivät... Oltiin muutama vuosi sitten Munchenissä ja jotenkin tuntuu että siellä oli paremmat shoppailu mahdollisuudet!? Eläintarha oli kiva, en muista olenko missään nähnyt livenä jääkarhuja. Akvaario taas ei herättänyt mitään hurraa huutoja. Meduusoja on nähty omissa uimahousuissakin, eikä niistä ole kovin lämpimiä muistoja... :)

Berlin Zoo

Mutta arvatkaa missä myös käytiin?! No CROSSFITTAAMASSA tietenkin! Salin nimi oli Crossfit Werk. Saatiin osallistua tuntiin kun vietiin oman salin t-paita vaihtarina sinne. Treeni oli kello 12 aamulla ja meitä taisi meidän lisäksi olla siellä ehkä 8 jumpparia. Ihan hauskaa. Lämmittely oli hirmu paljon lyhyempi kuin mitä koti salilla.Voima osuudessa oli takakyykkyä ja pystypunnerrusta. Wodina oli 12min AMRAP:
5 PushPress
10Frontsquat
15 Lunges

Painoina piti olla 70% vauhtipunnerruksen maksimista. Tässä heräsi ihmetys. 3 kertaa minua isommat hiskit pisti tankoon 15-25kg. Itse laitoin 35kg. Ja kaveri sai ehkä 1-2 kierrosta minua enemmän tehtyä. WHAT WHY?! Selitystä en saanut koskaan.

Tällä hetkellä taas hurja treeni into päällä. Se sana LEPO on vaan edelleen niin tuntematon sana vaikka tiedän miten tärkeää sen oppiminen olisi. Menneet päivätkin on näyttäneet tältä:

La: 5km Juoksu kisa
Su: Crossfit Open Gym
Ma: Työmatka pyörällä + Crossfit (WOD: 5X 10raakarive, 10vauhtpunnerrus, 10takakyykky, 10etukyykky,10maastaveto)
Ti: Työmatka pyörällä + Crossfit (Kelkan työntöä, työntöä)
Ke: Crossfit (Filthy Fifthy, tein kuolemaa aika 33.08)

Maailman hienoin uusi takki :)

Idioottina tiedän että viikossa voisi pitää useammankin lepopäivän kuin yhden, mutta kun ei malta!!! En varmasti saa treenissä tällä hetkellä hyötyjäkään irti koska joka paikka on NIIN jumissa. Yöllä en saa unta kun hartiat on niin jumissa ja hiivin aina hakemaan särkylääkkeitä. Smart! Miten oppia lepäämään?
Hassua että marmatan tästä asiasta aina ystävälleni jonka kanssa aloitin Crossfitin (You know who u are) ja taas tajuan itse olevani samanlainen.

Se on se treenin jälkeinen hyvänolon tunne. Onhan se jollain tavalla ihan kuin mikä tahansa muu riippuvuus. Vieroitusoireet iskee heti ensimmäisenä urheiluttomana päivänä. Eikä silloin saa tietenkään laittaa suuhunsa mitään ylimääräistä, koska sitä ei kulutakkaan. Varsinkin näin syksyllä tuntuu että tämä liikunta on ainoa asia joka pitää järjissään! Työkaverini puhuu minulle aina että tapojaan on helppo muuttaa, se on vaan itsestään kiinni. Joo-o, joku saa kyllä kädestä pitäen tulla minulle näyttämään!

Tässä oli erittäin hyvä artikkeli joka taas hieman avasia omia silmiä. Ne tuloksetkin TODENNÄKÖISETI paranevat jos malttaisin lihasten välillä levätä. Eikä pitäisi AINA verrata itseään muihin. Tämän olen kyllä pikkuhiljaa alkanutkin oppimaan. Teen tätä itseäni varten. Pitää parantaa omia ennätyksiä.

 Onneksi minulla on oma pikku apukeino lepopäiville. Sen nimi on Minea ja se on aika kovin söpö tyyppi. Viime lauantaina meinasin purskahtaa itkuun illalla sängyssä kun mietin iltaa. Olin päivällä juossut 5km juoksukisan ja siskoni pyysi illalla Glögille. No kuulkaas. Tämä maailmaihaninsisko! oli tehnyt uuniperunoita ja kanaa JA leiponut ihania suklaamuffinseja. Siellä me sitten ilta leikittiin ja tehtiin kuperkeikkoja Minnin kanssa. Joskus pitäisi muistaa olla kiitollinen tällaisista kultaisista asioista mitä elämässä on. PERHE <3

Loppukevennykseen kuva Berliinistä ostetusta joulupaidastani. Mitäs pidätte? ;)

Perse edellä puuhun... :)

Hah, eipä minusta oikein taida olla diettaajaksi. :)
Huomasin nopeasti että ajatusmaailma muuttuu ihan sairaalloiseksi kun alkaa liikaa rajoittamaan syömisiään. Ruoka pyörii koko ajan mielessä ja liikkuminen muuttuu ihan pakkomielteiseksi! Mielummin syön välillä vähän höpöhöpöä ja voin muuten hyvin. Mielestäni ruokavalioni ei muutenkaan ole mitenkään pahimmasta päästä. Aamu alkaa AIKA kaurapuurolla, marjoilla ja mehukeitolla. Lounaaksi omat eväät jotka yleensä koostuu kanasta, kalasta tai lihasta kasvisten tai salaatin kanssa. Välipalana on banaani luonnonjogurtin kanssa. Illalla perus kotiruokaa ja iltapalaksi rahkaa marjojen kanssa.
 Viikonloppuisin homma yleensä karkaa käsistä. Silloin tulee usein herkuteltua ja ruoka-ajat eivät oikein pysy hallussa. No eihän kukaan ole täydellinen... ;) Käytiin eilen siskon ja ystävieni kanssa syömässä Bistro Helsinki 15 nimisessä ravintolassa kevyt 5 ruokalajin illallinen. Nam nam ja nam! Mielummin nautin tällaisista herkuista välillä ja jaksan taas hymyssä suin tulevatkin viikot.

Siika sashimi...muistaakseni. :)

Viime aikoina on treeneissä ennätykset parantuneet kovasti. Tässä hieman viimeaikaisia tuloksia. Ne on vielä aika lastenpainoja mutta getting there. :)

Zercher kyykky: 75kg
Vauhtipunnerrus: 55kg
Lattiapenkki: 60kg
Takakyykky: 70kg

Takakyykyssä on vielä paljon treenattavaa. Valmentaja antoi käskyn alkaa treenaamaan pienemmillä painoilla SYVÄkyykkyä.


Tämä jumppaaminen alkaa ulottumaan jo kovasti salin ulkopuolellekkin. Eräänä päivänä löysin itseni työpaikan kahvihuoneesa esittelemässä perse edellä puuhun liikettä...kumisaappaat jalassa tietenkin.

Eilen kampaajalla luonnosteltiin tulevaa hääkampausta.
Ihastuin jo tähän 10min pikaversioon. :) Jotain tämän tapaista kampaus kyllä voisi olla. Häämeikkaajakin on nyt varattu. Jee! Olen salaa myös ruvennut katsomaan häämatka vaihtoehtoja. Malediivit olisi unelma mutta ainakin Suomesta varattuna tuntuu olevan hirmu kallista. Monella nettisivustolla onkin suositeltu matkan varaamista Saksan kautta. Olisikohan kellään kokemuksia?

Hair made by Teemu, Parturi Kampaamo BOB Helsinki

Ensi viikonloppuna olisi tiedossa pitkä viikonloppu Berliinissä tuon tulevan miehen kanssa. Tämmöinen pika rakkausloma. Ihanaa! Molempien ensimmäinen kerta Berliinissä joten ei vielä oikein olla tehty suurempia suunnitelmia mitä meinataan tehdä. Eläintarha on kuitenkin ehdoton MUST! :)

Think Positive :)

Eilen saatiin työpaikalla tietää että YT neuvottelut alkavat ja omakin työ on vaarassa. Pienen hetken oli vaikeata repiä mistään mitään positiivista. Olen kova stressaamaan ja tällaiset uutiset vaikuttaa nopeasti. En saa öisin unta ja muutenkin käyn läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Eräs työkaverini sanoi että pitää aina olla suunnielmissaan askeleen edellä. Tämä taas ei oikein ole omaa ajatusmaailmaani, joka on enemmänkin Päivä kerrallaan meiningillä. Mitä sitä turhaa suunnittelemaan kun ei kuitenkaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan?!

Mutta kun alkaa tarkemmin miettimään niin tässä vaiheessahan pitää nimenomaan miettiä asioita positiiviselta kannalta. Tässähän on hymyn aihetta ollut vaikka millä mitalla.

Häähömpötystä! Perjantaina lähdin kahden kaasoni kanssa Helsingin Niinattareen katsastamaan heidän hääpukuvalikoimaa. Ajatus oli vain mennä katsomaan, sillä ihastuin heidän nettisivujen laajaan tarjontaan. Olihan meillä muutaman viikon päästä Tallinnan reissu tulossa joka oli nimenomaan hääpuku reissuksi tarkoitettu! Menin liikkeeseen reilu tuntia ennen sulkemista. Vastassa oli iloinen ja erittäin avulias myyjä.  Ehdin sovittaa varmasti n. 8 eri pukua, toinen toistaan ihanempia. Myyjä oli ihana koska kertoi rehellisesti omia mielipiteitään ja kertoi mikä hänen mielestään oli paras. Alunperin en edes meinannu sovittaa viimeistä pukua, kunnes myyjä sanoi että kokeillaan nyt vaan sitä vielä. Ei siinä peilin edessä tarvinnut sitten montaa minuuttia miettiä. THE DRESS oli löytynyt! Siinä on kaikki yksityiskohdat mitä olin toivonut. :)


Tässä Juhlapuku Bellan mekko jonka olin ensin ajatellut ostaa


Siskon tyttö. Lauantaina lähdin aikaisin aamulla siskoni ja tietysti pikku Minnin kanssa teatteriin. Minulle olisi tarpeeksi viihdettä vaan olla Minean kanssa mutta kyllä teatterikin oli hauskaa pitkästä aikaa. Tulen seuraavina viikkoina tarvitsemaan runsaasti Minnin seuraa. Vaikka kuinka olisi huono päivä, se pikkuihminen saa kyllä aina hymyn huulilleni.

Treenaaminen. Siskoni harmiksi tiedän että syksy tulee olemaan täynnä treeniä. Saan edes hetkeksi työasiat pois mielestäni kun menen salille. Terapeuttista. Meillä oli maanantaina super hauska treeni "Bring Sally up" biisin tahtiin. Kyykkyjä, punnerruksia ja vatsoja. Bonuksena sain eilen postissa sikamakeen Adidas verkkataki. Kyllä nyt kelpaa.

Teemu Selänne. Ah, tuo karismaattinen, komea ja kaikkien aikojen kovin jääkiekkoilija. Käytiin sunnuntaina katsomassa paljon puhuttu Selänne elokuva. Se mies on niin minun unelmani. Valitettavasti en tuota lähemmäksi tule ikinä unelmaani pääsemään. Kaverihan komistuukin vain vanhetessaan! Tuleva mieheni ymmärtää hyvin tätä pakkomiellettäni. ;) Come on, katsokaa kaveria!?

 

Sou sou soudetaan...

Maaliin päästiin. 21,1km soutulaitteella soutaen. Allekirjoittaneella aikaan 1.37,05. Parhaalla soutajalla meni 1.21! Ihan hauska kokemus. Olin ehkä pelännyt suoritusta paljon rankemmaksi kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Ensi kerralla pitää ilmeisesti kiristää vähän tahtia. Ilmeisesti virallisesti naisten aikaraja tuossa olisi 2h 10min, joten helposti sen alle kuitenkin. Eniten kipeytyi selkä ja vatsalihakset näin jälkeenpäin. Moni valitteli myös hartiajumia, mutta itse selvisin onneksi ilman sellaisia.

Perjantaina tuntui jo hieman kurkkukipua, mutta päätin että soutu vedetään kuitenkin. Nössöä perua enää siinä vaiheessa. No tyhmyydestä saa kärsiä. Nyt ollaan good old räkätaudissa. Joten ei suunniteltua lepoa tulee taas vaihteeksi enemmän kuin pää kestäis.

Viime kirjoitus oli saanut paljon lukijoita. Haluan vielä korostaa että tuossa oli MINUN mielipiteitäni ja syitä miksi MINÄ olen lajiin seonnut. Kaikki olemme yksilöitä. Varmasti löytyy myös sellaisia jotka eivät rakastu Crossfittiin. Siskoni on esimerkiksi käynyt testaamassa kokeilutunnilla mutta ei ainakaan vielä tuolloin saanut ahaa elämystä lajiin. Olemme siinä mielessä myös aina olleet erilaisia, että siskoni ei ikinä ole ollut kilpailuhaluinen. Minä taas aina salilla nauran että haluan AINA olla ykkönen, tosin en sitä kuitenkaan koskaan ole. Mutta lasketaanhan se itsensä voittaminenkin!

Eräs tuttavani joka harrastaa vaimonsa kanssa näitä paljon puhuttuja fitness kisoja, on luvannut tehdä minulle jonkinlaisen rungon syömisiini. Kirjoitin viikon aikana kaikki suuhuni laitetut sapuskat sekä urheilu määräni ja hän lupasi niiden pohjalta tehdä minulle suositus ruokavalion. Nautiskelijana en kuitenkaan ole valmis luopumaan kotiruuasta enkä halua litkiä mitään ihmejuomia tai patukoita joten ruokavalio on tehty toiveideni mukaisesti. Tavoite ei ole Jutta Gustavsberg kisapäivänä look, tietenkin jos saisin toivoa tavoite olisi enemmänkin Jennifer Lopez/Beyonce. Nyt tipahdetaan kuitenkin prinsessa maailmasta hetkeksi alas ja kohdataan totuus. Tavoite on voida hyvin ja varsinkin oppia ajoittamaan ruokailut sopivaksi liikunnan kanssa. Lisää tästä kun saan ohjeita. Ennen sitä otan tuosta kuitenkin vielä yhden Marianne karkin, ihan vaan varmuuden vuoksi jos huomenna se onkin ruokalistalla kielletty! ;)

Olen NIIN fiilis syöppö. Välillä menee 1kk ilman mitään herkkuja, helposti! Ja muutenkin oikein mega terveellisesti syöden. Ja yhtäkkiä tuleekin Hei me eletään vaan kerran viikko kun pistelen taas patonkia, karkkia, jätkiä yms. poskeen minkä kiireltäni ehdin. Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, tuleva mieheni ei ole mikään Hulkki enkä minä mikään Barbie. Mutta toivoisin että 28.6.2014 näky ei olisi seuraavanlainen...

Siskoni ystävä menee muuten 2014 tammikuussa naimisiin ja hän on jo luvannut lainata meille heidän Photo Boot juttujaan. Jee! Taas yksi stressinaihe vähemmän. Save the date kutsut on myös jo suunnittelun alla ja karkkibuffet lasipurkkeja olen lähdössä tänään ja huomenna metsästämään. All good here!

Why I do Crossfit

Kamalan paljon tuntuu tällä hetkellä olevan kirjoituksia crossfitistä. Tuntuu että ihmiset on jakaantuneet kahteen porukkaan. Toiset RAKASTAA lajia, toiset ei voi sietää. Hieman ihmettelen miten yksi laji voi herättää näin paljon negatiivisia tunteita. En ole blogeissa tai keskustelupalstoilla aikasemmin ainakaan saanut lukea isoja otsikoita miten per***stä uinti tai jääkiekko olisi. Crossfitistä kuitenkin kaikilla tuntuu olevan mielipide. Eniten olen kuullut kritiikkiä Crossfitin raakuudesta ja kovatempoisuudesta. Paikat menee rikki eikä ihminen jaksa tuollaista kovaa treeniä koko ajan. Samoin inhotaan juuri näitä crossfitin herättämiä tunteita. Pitääkö sitä niin paljon hehkuttaa?

Minun mielipiteeni on. PITÄÄ! Ajattelin nyt ihan vain kirjoittaa syitä miksi minä olen tähän lajiin hurahtanut.

Ensimmäinen syy on yksinkertaisesti monipuolisuus. Crossfitissä tehdään todella vahvasti koko vartalolla töitä. Saatan tehdä pystypunnerrusta, mutta illalla huomaan että käsien ja olkapäiden lisäksi töitä on kyllä tehty ihan yhtälailla koko keskivartalolla.
Yhden treenin aikana saan usein, liikkuvuutta parantavia liikkeitä, voimaa, vartalonhallintaa, kestävyyttä. Treeni kestää usein sen tunnin, mutta harvoin tarvitsee jäädä päivän treenin jälkeen tekemään omatoimisesti muuta. Tunnissa saan itsestäni kaiken irti, ei tarvitse pyöriä 5 tuntia salilla, jotta tuntee tehneensä jotakin.

Toiseksi. Tämän asian totesin kerran ystäväni kanssa jonka kanssa aloitin crossfitin samaan aikaan. Harrastuksen aloittamisen jälkeen minulle ei ole kertaakaan tullut kamalia itkupotkuraivareita koskien omaa painoani, isoa takamustani, tai syömisiäni. Olen ymmärtänyt että hauis naisellakin voi olla ihan jees ja että pyllyni saattaa kertoa että kyykätty on! Uskon että yksi syy tähän on myös se että sali ei ole täynnä peilejä, josta voisin koko ajan tuijottaa ja vertailla miten paljon paksummat reidet minulla on naapuri jumppariin verrattuna. :) (En tietenkään koskaan vertaisi, kamala ajatus)
 Crossfitissä menen myös aina tekemään parastani. Hyvä fiilis tulee siitä että saan maastavedosta ylös 85kg, kun 2kk sitten sain ainoastaan 80kg. Tavoitteeni on parantaa suorituksiani, EI kiinteyttää pyllyäni tai pienentää rasvaprosenttiani.

Kolmanneksi. Rakastan uuden oppimista ja itsensä voittamista. Lapsena en ikinä osannut kiivetä liikkasalin köysiä pitkin kattoon asti. Ketutti suunnattomasti ne pienet ja ketterät kaverit jotka sahasi ylös alas kuin pienet apinat ja minä sain jalkoja nostettu 5cm 2 sekunnin ajaksi. Arvatkaa mitä?! Crossfitissä olen oppinut kiipeämään kattoon asti köyttä pitkin. Lähes Janemaisin sulavin liikkein hiilaan itseni taitavasti salin kattoon ja vielä nopeammin laskeudun sieltä alas! Tempaus ei vielä ole ehkä ihan 100 % hallussa, mutta se voittaja fiilis kun saa nykyään tangossa jo 35kg ylös, sen jumppakepin sijasta.

You Tarzan, Me Jane

Neljänneksi. Ihmiset. Rehellisesti, kyllä varmasti jokaisessa crossfittaajassa asuu pieni hullu. Kuka saa flow fiiliksen aikaan saadessaan tehdä 100 burpeeta? Porukka salilla on loppujen lopuksi aika samanhenkistä. Salillamme joku hullu heitti ilmaan idean lähteä soutamaan soutulaitteella puolimaratonia, eli 21km. Alle viikko ja ilmoittautuneita oli 11 kappaletta. Kyllä, myöskään tämä blondi ei kauaa epäröinyt ilmoittautua. Huomenna soudetaan sitten porukalla 21km soutulaitteella, tuijottaen salin betoniseinää. 

Viidenneksi. Treenin säätely. Treenin voi aina säädellä itselleen sopivaksi. Skaalaamalla. Päätän aina itse teenkö liikkeet millä painoilla ja skaalaanko kuinka paljon. Skaalaushan siis tarkoittaa esimerkiksi sitä että, leuan vedoissa voin ottaa kuminauhan avuksi mikäli en kykene tekemään puhtaita leukoja. Kuminauhoja on eri paksuisia, joista päätän itse mitä käytän. Sama pätee lähes joka liikkeessä.  

Skaalausta n. 10 kumpparilla :)

Last but not least. Fiilis treenin jälkeen. Aamu 6.30 treeneihin lähtiessä ei fiilis välttämättä ole ihan ykköskymppi. Mutta vannon että lähden jokaikinen kerta salilta leveä hymy huulilla. Se fiilis tulee kaikkien ylläolevien asioiden yhdistämisestä. Tehokas tunnin treeni, hyvässä seurassa, itsensä voittamisen ja uuden oppimisen kanssa. Wod= Workout of the day tuntuu useinkin äärettömän rankalta ja kirosanojakin saattaa usein tulla. Mutta jälkeenpäin tuleva I did it fiilis on niin mieletön että en usko enää voivani elää ilman sitä.

Amen. :)

Matka kuume

Kyllä se Syksy sieltä kovasti tulee. Sen tietää siitä että koko ajan väsyttää ja paleltaa. Kuumavesipullo onkin näin syksyisin paras ystäväni. Lämmitän siihen 90 asteista vettä ja menen pullo kainalossa nukkumaan. Poikaystäväni aina kauhistelee että joku päivä herään vielä koviin palovammoihin kun ennen nukahtelemista pulloa pitää vähän väliä siirtää kun polttaa niin kovasti iholla. :) Jotain positiivista, palellessa kuluttaa varmasti kaloreita kun yrittää pysyä lämpösenä ja hytisee koko ajan... Just kidding! Aikaisemmin pidin kuumevesipulloa amerikkalaisten höpö höpö touhuna, kunnes asuttiin 3 vkoa Uudessa Seelannissa pakettiautossa jossa lämpötila laski aina öisin pakkasen puolella. Voin kertoa että tuolloin minusta ja pullosta tuli erottamattomat.

Tosiaan täällä en olekkaan tainnut mainita Maailman Ympäri matkastamme jonka toteutimme yhdessä poikaystäväni kanssa vuonna 2009. Matka kesti yhteensä 7kk ja reitti oli Hong Kong, Bali, Australia, Uusi Seelanti, Fiji, Los Angeles (Las Vegas samalla), Miami, Jamaica, New York. Ehkä elämäni ikimuistoisimmista hetkistä on koettu tuolla reissulla. Tekisin vastaavan matkan milloin tahansa uudestaan. Ennen matkaa saimma paljon kuulla miten parisuhde ei varmasti kestä tuollaista, ja mitä jos H rakastuu johonkin kuumaan surffi mimmiin?! No eipä rakastuttu muihin kuin ehkä toisiimme vähän enemmän. Olimme oikea tehotiimi reissussa. Oli joku joka laittoi jääpaloja takapuoleeni meduusan polton jälkeen ja joku jonka kanssa fiilistellä hypättyään kallionkielekkeeltä virtaavaan jokeen naru nilkoissa.

Jamaicalla tuli täyteen 4v seurustelua, nyt on jo tupa määrä vuosia.



Tällaista elämä oli muutaman kuukauden ajan vuonna 2009, kuva Fijiltä

 Kovasti toivoisin että pääsisimme vielä joskus vastaavanlaiselle reissulle vaikkapa Etelä Amerikkaan. Olisi myös kiva asua ulkomailla vaikkapa vuoden verran, jotta näkisi elämää hieman tämänkin oravanpyörän ulkopuolella. Ainut asia mikä nykyään mietityttää on koti-ikävä. Viime reissulla oli välillä kamala ikävä perhettä, mitä se olisi nyt. Näen siskoani ja hänen Minea tytärtään vähintään kerran viikossa ja tuntuu että välillä jo muutaman päivän jälkeen on järkyttävä ikävä Minniä. Mitä se olisi kun olisin toisessa maassa eikä mahdollisuutta nähdä olisi?! No onhan aina Skypet ja Facetime puhelut mutta eihän se kuitenkaan ole ihan sama asia.

No arki rullaa nyt kuitenkin Suomen kamaralla. Toivottavasti kuukauden kuluttua päästäisiin edes johonkin Kanarian lämpöön. Arki rullaa oikeastaan nyt työn ja treenin parissa. En ole viime aikoina muuta tehnyt kuin crossfitannut. Muutamana kertana olen käynyt hierottamassa penikat, kipu on KAMALA mutta jälkeenpäin tuntuu kyllä helpottavan kipuja. Viimeksi koitettiin myös kinesio teippauksia pohkeisiin, jos se toisi helpotusta. Lauantaina pääsen uimaan vanhan ryhmän kanssa. JEE! Ja taidan samalla reissulla viedä Minean polskuttelemaan niin mamma ja isi pääsee shoppailemaan. Sunnuntaina mennään yhden kaason kanssa katsastamaan Habitare messut.

Kauniit Kinesio teippaukset

Urheiluvammoja riittää :)

Syksy

Nyt on syksyn ensimmäinen sienestys reissu tehty. Aika köyhä oli lopputulos, mutta muutamasta suppilovahverosta ja tatista saatiin kyllä mainio kastike aikaiseksi. Mukava kun vietettiin lauantai aamupäivästä 3h metsässä oikein kolmessa sukupolvessa. Oli minä, siskoni, isä, sekä vaari oppaana. Ilman vaaria ei oltaisi varmasti ikinä löydetty sienen sientä, saatika selvitty eksymättä.


Lepäillessäni ehdin myös miettiä hieman hääjuttuja. Perjantaina kävin kampaajalla, samassa ehdittiin hieman miettiä tulevaa hääkampausta. Lopputuloksena päädyttiin siihen että edestä hiukset menee jollakin tavalla letteinä taakse, korkealle ponnarille josta kiharramme ponnarin yhdelle isolle kiharalle. :) Vaikea selittää mutta tiedän että lopputulos tulee olemaan mahtava, kampaajani on lapsuuden ystäväní jonka taitoihin luotan 100 %. Rakastan muutenkin kaikkia ihania lettikampauksia. Hän toimii Helsingissä BOB nimisessä parturikampaamossa, suosittelen lämpimästi. Oikeaa itsensä hemmottelua!

 Saatiin myös hääkuvaaja varattua. Nyt tuntuu olevan muotia ottaa noita hääkuvauksia jotka kestävät ihan valmistautumisesta juhlaan saakka. Meistä kuitenkin tuntui hassulta laittaa tuhansia euroja tuohon joten päätimme että haluamme kuvaajan kirkkoon sekä varsinaisiin hääkuviin/potretteihin. Mieheni sai hoitaa tuon kuvaajan buukkauksen, minä en siihen suuremmin puuttunut. Hän saa samalla tavalla myös hoitaa hääauton. Minulle on ihan sama vaikka polkaistaisiin polkupyörillä kirkosta juhlapaikalle. :)

Olen myös pikkuhiljaa ruvennut etsimään sopivia kutsutekstejä. Haluaisimme että teksti on meidänlaisemme. Asiallinen mutta hieman hauska saa kuitenkin olla ja sanoin poikaystävälleni että siinä pitää ehdottomasti tulla selväksi kuinka hitsin pitkään ollaan seurusteltu. Löysin netistä myös mahdollisuuden tilata postimerkkejä omalla kuvalla, olin melkeen jo tilaamassa kunnes järki taas heräsi ja mietin että kirjekuoret menee kyllä aina suoraa tietä roskikseen, kannattaako todella postimerkkeihin tuhlata taas satoja euroja.

Oishan tää ollu aika söpö :)

Olen pikkuhiljaa nyt palannut takaisin treenin pariin. Lääkäri passitti vielä jalkojen ultraääneen jonka tulokset saan vasta 23. päivä. Lepo itseasiassa näkyi POSITIIVISESTI tuloksissa. Maanantaina vetäisin leuanvedon ennätykseni ja keskiviikkona maastavedon enkka 85kg. Hurraa! Ei mitään hirmu tuloksia yleisesti mutta omat parannukset on aina huippu juttu. Juokseminen saa kuitenkin nyt vähäksi aikaa jäädä. Wodeissa skaalaan juoksun soutuun enkä edes harkitse tuplahyppyjä vähään aikaan. Tänään aamulla sain treenata kahdestaan valmentajan kanssa. Ihan huippua! Tehtiin maastavetoja, kahvakuula tekniikkaa ja WOD oli 5 Kierrosta: 2 wallclimbs 10 walkinglunges ja 80m farmeswalk.

My friend Kettlebell

Siskoni suositteli minua lukemaan kirjasarjan Fifthy Shades of Grey. Noloa myöntää, olen aivan koukussa! Anyone else? :)

Pakkolevosta selviytymistä :)

Avasin tänään Fifty shades of Grey kirjani ja tämä tipahti kirjan välistä.  <3

Eilen yllätin poikaysyävän töiden jälkeen banaaniletuilla, mustikoilla ja vanilja skyrillä! Nam!

Hyvät naiset ja herrat... This is LOVE <3 Ja minä olen onnellinen!

Helsinki Midnight run!

Selvisin hengissä maaliin. Se oli tärkein tavoite tällä kertaa. Tiesin että kaverini asettama tavoite juosta alle tuntiin on meille liian kova. Joten sanoin olevani tyytyväinen jos päästään alle 1.05 ja loppuaika oli 1.04,43! Hurraa! Hieno tapahtuma kyllä, ihanasti kannustajia lähes koko matkalla ja Helsinki on kyllä kauniina noin pimeänä. Harvoin 10km mennyt noin mukavasti. Tosiaan tullut normaalia vähemmän juostua tänä kesänä kipeiden penikoiden takia. Torstaina kipu oli hirvittävä, tyhmänä juoksin silloin vielä 6km lenkin vaikka kyyneleet valuivat silmistä. Lenkin jälkeen pitelin kylmää jaloilla ja yritin hieroa, kipu jatkui vielä perjantaina. Perjantaina menimme siskoni luokse juhliin, joiden teemana oli: ei mitään erityistä syytä juhlia. :D Mahtava ilta, lähdettiin vielä tanssahtelemaan Järvenpään yöhön ja takaisin siskoni luona oltiin vasta 03.00. Seuraava päivä vietettiin mukavasti siskon luona.

Runiin startatessa jaloissa tuntui hyvältä. Kipua ei tuntunut oikeastaan ollenkaan. Vasta n. 7km kohdalla alkoi minua ottaa henkeen aikalailla, mutta aikamoinen kilpailijaluonne täällä, joten loppuun asti kuitenkin kiristettiin vauhtia. Maalissa sitten kädet täristen äkkia astmapiippua nassuun ja kohti kotia. Olimme jättäneet auton WTC talon parkkihalliin ja hallille tultaessa WHAT?! Kaikki ovet lukossa ja meidän auto sen sisäpuolella. Tovin siinä kierrellessä ja soitellessa totesimme ettei autoa tulla tämän illan aikana saamaan. Joten eikun junaan ja julkisilla kotia. Kotona yhtäkkiä alkoi kova pahoinvointi, päänsärky ja palelu. Palelin niin että menin nukkumaan kahden peiton kanssa ja kuumavesipullo kainalossa. Outoa, joku kropan ilmoitus olevansa väsynyt?!

 No sunnuntaina kävin sitten kevyesti crossfit salilla pyörimässä. Tein leukoja, jee 3x2 ja mitä nyt palloilin ja rullailin jalkoja auki. Maanantai aamuna oli hyvä fiilis joten lähdin aamulenkille. N. 2km jälkeen tajusin kuitenkin että TAAS penikat huutaa apua. Mietin jo soitanko poikaystävän hakemaan kesken lenkin, mutten kehdannut herättää toista. Joten kyyneleet silmissä välillä kävellen ja välillä hölkäten selviydyin juuri ja juuri kotiin 7km retkeltä. Varasin siitä sitten samantien lääkärin. Järvenpään Terveystalossa minua odotti lääkäri joka röhnöttäen istui odotushuoneessa ja katsoi telkkaria. Kun pääsin hänen huoneeseensa, voisin vannoa että haistoin vanhan viinan. Lääkäri siinä sitten kyseli otetaanko röntgen ja haluanko kipulääkettä?! Sinähän se lääkäri täällä olet. En minä tiedä. Joten sain torstaille ajan röntgeniin ja Voltaren kipuvoide reseptin. Ohjeeksi tuli myös antaa jalkojen nyt levätä kunnolla. Poikaystäväni kannatti ehdottomasti tätä lepoa joten yritän nyt tämän viikon ainakin olla rasittamatta jalkoja. Kamalaa, olen nyt puolikkaan päivän ollut urheilematta ja tuntuu että sekoaisin. Mietin miten täytän iltani kun poikaystäväkin tekee iltavuoroa koko viikon. Mitä syön? Enhän voi syödä normaaleita määriä kun en kulutakkaan. Ahdistavaa! Tunnustan, kyllä minussa joku urheiluhullu elää... Onko kellään vastaavia kokemksia? Mikä auttoi penikoihin? Entäs tähän pakkolepoon? Urheilu on kuin huumetta, en pysty olemaan ilman.

The ring

Välillä vähän hääjuttujakin. Tuossa kesälomalla luonamme kävi ystäväpariskunta jotka ovat menossa myös ensi kesänä naimisiin. Tyttö siinä sitten kyseli miten pitkällä olen to-do listallani. Hassua, olen aina kuvitellut olevani mega prinsessa joka ei jätä mitään miettimättä kun vihdoin suuri päivä koittaa...Nyt kuitenkin olen huomannut että joissain asioissa taidankin olla suht vaatimaton. Don't get me wrong. Aion edelleen näyttää hääpäivänä niin tyrmäävältä että nais vieraat miettivät "Why can't I be her?" ja miehet "Wish she was mine". (Joo, tämä pieni leijona heräilee täältä taas) Mutta joissakin asioissa huomaan vaan että vaatimattomuus kaunistaa.

 Samainen ystäväni kyseli minulta paljonko olen laskenut sormuksen budjettiin. WHAT?! En ole edes miettinyt asiaa. Kun hän ilmoitti oman budjettinsa olevan 2000-2500 euroa, lopetin hengittämisen hetkeksi. Tykkään koruista, joo varsinkin Glitteristä ostetuista. :) Mutta en ole koskaan ostanut itselleni kaulakorua tai sormuksia, ne ovat AINA tulleet lahjaksi. Joten eihän minulla ollut hajuakaan mitä sormuksesta tulisi pulittaa. Paniikissa rupesin siinä sitten samantien surffaamaan netissä etsimässä vihkisormuksia ja HUH. Kaikki sormukset mistä pidin maksoi alle 1000 euroa. Sormuksissa tykkään yksinkertaisesta ja kapeasta, niin että sormikaan ei näytä överi paksulta korujen kanssa. Siroa ja kaunista. Sanoinkin poikaystävälleni miten hyvän ja helpon vaimon hän on valinnut. Ei tule kalliiksi! Mutta vakavasti ottaen, ei se sormuksen hinta kyllä valitettavasti määrittele avioliiton onnellisuutta ja pituutta! Jotenkin tuntuu muutenkin etten halua asettaa mitään tuollaisia hulluja paineita häille. Kaiken ei tarvitse maksaa paljoa, ja juhlista voi silti aivan varmasti tulla mahtavat!

Tämän tapaista sormusta olen ajatellut

 Nauratti kun sain yhdeltä kaasoltani alla olevan paidan synttäri lahjaksi. Tunteekohan hän minut hieman liian hyvin? :) Seuraavana päivänä vietin 4 tuntia shoppaamassa, töiden jälkeen. Mukaan tarttui hameita, mekkoja ja villapaita syksylle.

True?!

Uusia vaatteita

Treeni viikko on nyt ollut aika kevyt. Kevyttä juoksua, spurtteja, uintia ja yksi crossfit treeni. Joka kylläkin sisälsi 550 tuplahyppyä...ei niin fiksua 3 päivää ennen juoksua! Penikat on tällä hetkellä niin kipeät että pelkkä kävely tuo kyyneleet silmiin.

Kädet muutaman  pieleen menneen tuplahypyn jälkeen :)

 Kävin pitkästä aikaa taas vanhan uinti ryhmäni kanssa treenaamassa. Aina tulee kova kaipuu altaaseen, uinti on niin törkeän hyvää kokovartalon treeniä että harva muu laji tuntuu niin tehokkaalta. Viime viikolla vedettiin kaverini kanssa 11km testilenkki. Oikeastaan vaan varmisteltiin että jaksetaan juosta tuo 10km maaliin asti. Jep, onnistuu! Tavoite tosin oli että juostaisiin se alle 1h, mutta uskallan kyllä epäillä. Kaverini ei tätä tosin vielä myönnä.



 Uusia lajejakin tullut taas kokeiltua. Käytiin työporukalla ampumassa Helsingissä. Hullua sanon minä! Tuntui että joka kerta kun pamahti meinasin pissiä alleni, ja tämä oli siis n. 30sek. välein. Koko ajan oli myös pieni pelko päällä, koska oikesti käsitti mitä tuommosillakin vehkeillä saa aikaseksi. Hyi! En kyllä ollut ihan surkea lajissa ja olihan se hauska kokeilla. Ei tuollaiseen tulisi itse lähdettyä ikinä. Tykkään kyllä enemmän lajeista joissa saa hienkin pintaan muuten kuin vain pelosta.

Pelottavaa hommaa... ja äänekästä!

 Peukut pystyyn jotta vettä ei tulisi kaatamalla lauantai iltana, ja päästäisiin lähelle tavoite aikaa!

 Muksaa Weekendia!!!