Blogin uusi osoite

Blogi on muuttanut ja löytyy osoitteesta: http://sillyblondie.com   Tervetuloa!

Crossfit, koti ja maailman ihanin mies = Onnellisuus

Elämä on aika ihanaa. Töissä hommat rullaa vaikkakin aika kiireistä ollutkin. Mutta treenit, siellä vasta kulkeekin!
Viime viikolla oma ennätys työnnässä. Työntö = Rinnalleveto + saksaten ylöstyöntö. Pyörittelin päätäni kun huomasin ennen treeniä että tulostaululle oli kirjottanut vanhaksi ennätyksekseni 55kg. Epäilin suuresti. Omat muistikuvat olivat että en ole rinnalle yli 50 kiloa saanut. No aina lähdetään kuitenkin parantamaan. Jotenkin olen viime aikoina osannut vähän keskittyä enemmän tekemiseeni treeneissä ja hupshei sieltä pärähti 60kg!
Tiedättekö sitä onnellisuuden tunnetta?
No sama on jatkunut. Valakyykky tuntuu kehittyneen hirmu paljon. Maanantain treenissä oli pysäytys valakyykkyjä 3x5 toistoja. Mun valakyykky ennätys on 50kg ja nyt yhtäkkiä kyykkäilen viiden toistoja 40 kilolla. Jengi, mitä täällä tapahtuu??? Arvatkaa mitä? Ei tää tähän lopu. Eilen oli sitten sairastelujen jälkeen pitkästä pitkästä aikaa kaikkien rakastaman Tempauksen vuoro. Tässä olin kyllä jo ennen treenejä päättänyt että ennätykset paukkuu nyt kun kerran ollaan vauhtiin päästy. Vanha enkka tässä oli 30kg joten olin laittanut mielessäni tavoitteeksi 40kg. Tällä kertaa siitä jäätiin kuitenkin vähäsen, mutta uudeksi ennätykseksi kirjattiin 37,5kg. Tässä ei missään nimessä ole voimasta kiinni, pitää vaan hinkata liikettä lisää niin kyllä se 40kg sieltä ens kerralla nousee.

Tänä aamuna oli aika killeri treeni. En tykkää syödä aamupalaa ennen treeniä, tällä kertaa se oli hyvä juttu. Oli sen verran hapokas reeni. 5 kierrosta 400m soutua, 30 boksihyppyä, 30 wallballia. Oikeesti tässä vaiheessa viikkoa kun kroppa huutaa jo armoa toi tuntu ihan kidutukselta, mutta läpi vedettiin. Huikeeseen 36.12 aikaan.

Meillä on kotona rappusten alla vähän sellasta tyhjää tilaa jolle ei ensin meinattu keksiä mitään käyttöä. Rakas mieheni oli kuitenkin viisas ja kävi ostamassa sinne kaksi Fatboy säkkituolia. Arvatkaa kuinka ihana siellä on nyt löhötä kirja kädessä rankan työpäivän päätteeksi? Oikeesti sängyn jälkeen heti kakkosena kodin lemppari paikoista. Love it!

Nimitin tämän meidän Chillax Corneriksi

En tiedä kuinka moni tätä blogia oikeasti lukee säännöllisesti mutta joku saattaa muistaa kun keräsin rohkeuteni ja kirjoitin kirjeen lapsena kuolleen ystäväni perheelle. Arvatkaa taas mitä?! He etsivät minut Facebookista ja kävin tapaamassa koko perhettä lauantaina. Jännitin ihan kamalasti. Yli 15 vuotta kuitenkin kulunut kun ollaan viimeksi nähty. Mitä sanon, ovatko he muuttuneet paljon? Voi että. No eipä olleet. Istuin siellä kevyesti 3 tuntia ja puhuttiin aikalailla kaikesta. Tuntui jotenkin että kivi vierähti sydämmeltä. Aivan mielettömän ihana perhe! Miksi en ollut tehnyt tätä jo kauan kauan sitten? Jotenkin varmasti tuntuu hassulta mutta nuo 3h tuntui itselleni erittäin terapeuttisilta. Edelleen nuo 15 vuotta sitten tapahtuneet asiat tulevat välillä mieleen ja haluan puhua niistä. Mutta usein mietin pitääkö ihmiset minua hulluna kun noin vanhat asiat pyörivät edelleen mielessä. On minulla edelleen myös uskollisesti sängyssä leijona pehmolelu jonka sain kyseiseltä perheeltä ystäväni kuoltua. Minulle on itselleni jotenkin tosi tärkeätä että muistelen ystävääni ja käyn haudalla muistamassa. Hänen isänsä sanoikin ihanasti. " On mukava huomata että Heidillä oli tosi ystävä joka muistaa vielä, kohta 16 vuodenkin jälkeen." <3

Vuosien saatossa ehkä hieman kärsinyt Leijona pehmolelu :)

Häämatka, Good Job Tjäreborg! :)

Olen niin onnellinen omassa pikku asunnossani, uusien ihanien lammaslakanoideni välissä! :) <3

Muutto meni suht sutjakkaasti. Vaikka itse päätin noin 10 vuoden terveenä olon jälkeen sairastua juuri muuton keskellä. Toisaalta ajotus oli siinä mielessä hyvä että pysyin pois treeni salilta ja sain oikeasti kotona jotakin tehtyäkin. Kiitos super super paljon kaikille jotka auttoi muutossa. Varsinkin siskolle ja hänen miehelleen!

Olin tosiaan lähes 2vkoa pois treeni salilta. Tuntuu että aloitin joulu syömisen itsenäisyyspäivänä ja luulen suklaan syömisen määrän perusteella että edelleen on joulu. :D No viikko sitten perjantaina sain taas treeni putken päälle ja ahh miten hyvältä se tuntuukaan. Ajattelin että kestäisi taas ikuisuus päästä jonkinlaiseen peruskuntoon mutta yllätys yllätys tuntuu että lepo onkin ehkä tehnyt ihan hyvää!?
Eilen treeneissä oli 3x5 pysäytys etukyykkyjä. Suomeksi tämä tarkoittaa että tanko on tuossa leuan alla ja kyykätään syväkyykkyyn jossa pysähdytään 2-3 sekunnin ajaksi ja noustaan ylös. Suhteellisen hapottavaa sanoisin... Sain kaikki sarjat 55kg painolla. Wohoo! Etukyykky ennätykseni on 70kg joten koin tämän olevan aika jees suoritus, varsinkin 7.30 ilman aamupalaa tehtynä.

Hää jutuissakin ollaan vihdoin edetty hieman. Muuttaessamme toiseen kaupunkiin pitikin perua alkuperäinen pappi ja varata uudesta kotikaupungista uusi. Hääkutsutkin on jo siinä vaiheessa että koevedos on tulossa postissa. Jee, se nimittäin tarkoittaa sitä että ollaan oikeesti taas askeleen lähempänä itse juhlia. Nyt kun pikku hiljaa pitää alkaa kutsuja lähettämään on kutsuvieras lista alkanut paisumaan turhankin suureksi. Kamalaa! Meidänhän piti kutsua vain läheisimmät ystävät ja sukulaiset joiden kanssa olemme paljon tekemisissä. Onko heitä näin paljon? :)
Valitettavasti ollaan jouduttu siihen tilanteeseen että joitakin vieraita on ollut pakko karsia pois. Pelkään koko ajan että joku loukkaantuu kun ei saakkaan kutsua. Mutta johonkin on kai pakko vetää raja jos hääbudjetti on rajallinen?!

Häämatka tarjouksiakin olen jo pyydellyt. Asiat tärkeysjärjestyksessä I know! Ja meille matka on super tärkeä ;) Laitoin Aurinkomatkoille ja Tjäreborgille suht samanlaiset viestit jossa pyysin tarjouksia Karibian saarille, Seychelleille ja Malediiveille All-Inclusive paketeilla ja kahden viikon ajaksi. Aurinkomatkoilta tuli yksi tarjous Seychelleille jossa ei ollut All-Inclusive pakettia eikä suuremmin muutakaan infoa.

Tjäreborgin asiakaspalvelija laittoi ensin viestin jossa hän kertoi perusjuttuja ja tämän jälkeen 5 tarjousta eri kohteisiin, eri hintaluokissa. Huippua sanon minä! Yksi Tjäreborgin Malediivien matkasta herätti itseasiassa suuremminkin kiinnostuksemme ja alkaa näyttää siltä että sinne me häämatkallamme suuntaamme. Luulin että Malediivit olisi vain jäänyt unelmaksi matkojen hintojen takia. Mutta tosiaan hatunnosto Tjäreborgille ja heidän palvelulleen!

Leikin etelää kotona kun ei tällä hetkellä muukaan auta. :)

Keräsin rohkeuteni

Joulu ja uusi vuosi tuo aina paljon ajatuksia ja muistoja mieleen. Miettii mitä elämässä on jo ehtinyt tekemään ja samalla miettii mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Harvoin sitä kuitenkaan kovin nappiin tuleviakaan juttuja osaa ennustaa.

Minea ja Joulupukki

Joulu meni rauhallisesti. Vietettiin aatto nelisteen minä ja H, sisko, hänen miehensä ja tyttärensä. H sai taas olla joulupukkina. Hän lähtikin vierailultaan Minean tutit mukanaan. ;)
Olemme perheessä sopineet että emme osta aikuisille enää lahjoja. Turha ostaa krääsää kun osataan ihan itse hankkia tarvittavat tavarat. Minea olikin nyt ainoa joka sai sylin täydeltä lahjoja. Itse lahjoitin uudelle lastensairaalalle rahaa, lahjojen ostamisen sijasta.











Ihana ihana uusi laukkuni!

 

H:n kanssa ollaan kuitenkin aina ostettu toisillemme yhdet lahjat. Tänä vuonna sovittiin että ostaisimme toisillemme jotain PIENTÄ. Koska muutto käy aikalailla lompakolle. No eihän se ihan nappiin mennyt. Olisin voinut vajota maan alle kun H avasi paketistaan ostamani Niken treenipaidan. (Nykyinen on kirjaimellisesti kulunut puhki mutta hän edelleen treenaa se päällä) No minun paketissani oli aivan täydellinen Michael Korsin käsilaukku jollaista en ikinä raaskisi itse ostaa! Aivan ihana! Mutta voin kertoa että kyllä oma lahja siinä kohti hävetti ja isosti... Mutta hei taas tuli todistettua että mies minun makuun. Osaa ostaa mitä parhaimpia lahjoja! :)

Joulupäivänä kävimme hautakierroksella jonne emme aattona ehtineet. Helsingin pitäjänkirkolla minulla on haudattu mummi, isomummi ja auto-onnettomuudessa kuollut ylä-asteen luokkakaverini. (Jonka haudan vihdoin ilman lumikinoksia löysin.) Malmilla minulla on vielä vaarin, isomummin ja lapsuuden parhaan ystäväni haudat. Todettiinkin että ikävän monta hautaa minulla on jo tähän ikään mennessä mitä kiertää. Tuo ala-aste ystäväni kuoli koulu bussimme alle vuonna 1998, kun olimme 8-vuotiaita. Olin itse turma bussin kyydissä. Tuolloin ei vielä ollut mistään kriisiavuista tietoakaan. Vanhempani koittivat parhaansa mukaan selittää pienelle lapselle kuoleman ja auttaa minua toipumaan tapahtuneesta. Varmasti tuollainen kuitenkin jättää jälkensä ihmiseen loppuelämäksi.



Mietin todella usein edelleen tuota menehtynyttä ystävääni. Olisimmeko vielä ystäviä? Mitä hän nykyään tekisi työkseen etc. Mietin samalla myös mitä hänen vanhemmilleen tänä päivänä kuuluu. Asuvatko he vielä samassa talossa. Tietävätkö he että käyn edelleen joka vuosi heidän tyttärensä haudalla? H ja äitini ovat joskus ehdottaneet että kirjottaisin heille kirjeen. Sitä en kuitenkaan ole tämän 15 vuoden aikana ole uskaltanut tehdä. Tänään juteltuani taas kerran tuosta onnettomuudesta työkaverini kanssa, rohkaistuin ja raaputin kirjeen. Kirjotin sen sellaiseen muotoon että heidän ei halutessaan tarvitse minulle vastata. Ehkä itsellenikin tärkeitä on että saan heille kerrottua että ajattelen edelleen usein heidän tytärtään lämmöllä ja hymyssä suin. Suurin pelkoni on että he kokevat kirjeen jotenkin negatiivisena, ihmettelevät miksi alan repimään vanhoja haavoja auki, vaikka se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Well wish me luck! Toivotaan että he ilahtuvat kirjeestä. 

Joulu

My plan for Christmas. :) Aijon nukkua, syödä, nukkua, syödä, treenata ja nähdä ystäviä. Joulun jälkeen kutsuu uusi koti!

Hyvää Joulua kaikille lukijoille jotka tänne eksyvät! :) <3

Muutosten vuosi 2014!

Unelmia toteutuu :)

Useat vuodenvaihteet on mennyt niin että on mietitty mitähän tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan. Tällä kertaa tilanne onkin ihan erilainen. Nyt tiedän että vuodesta 2014 tulee ikimuistoinen. Uusi koti, uusi nimi. :) <3 Yhtäkkiä tämä syksy ei tunnukkaan yhtään niin pahalta.

Ollaan tosissamme etsitty asuntoa nyt vajaan vuoden. Viimeisen puolen vuoden aikana ollaan kierrelty varmasti 30 eri asuntoa ympäri Vantaa-Keskiuusimaa aluetta. Vaikeeta puuhaa sanon minä. Meillä homma on mennyt hyvin pitkälti niin että minä olen surffaillut pääni puhki oikotien ja etuoven sivuilla ja täyttänyt poikaystävän facebookin ja sähköpostit potentiaalisilla kohteilla. Ne kohteet joista Mr.H on sitten tykännyt ollaan käyty katsastamassa paikan päällä. Muutamia hyviäkin ollut joukossa, mutta usein niistä vain jäi puuttumaan se jokin. Kun oltiin melkein jo päätetty vähäksi aikaa lopettaa etsinnät, bongasin vielä haluamaltamme alueelta uuden sopivan hintaisen kohteen joka päätettiin vielä käydä tsekkaamassa. Onneksi käytiin. Jo ajaessamme kohteeseen huomattiin että kadun nimi viittaa aika kivasti meidän urheilemiseen ja kilpailuviettiin. ;) Nimi oli enne. Tänään aamulla saatiin sähköposti välittäjältä. " Onneksi olkoon, tarjouksenne on nyt hyväksytty".

Älkää kertoko kenellekkään. Mutta minä aloin jo muutama päivä sitten sisustamaan asuntoa. Ollaan nyt melkeen 2 vuotta asuttu anopin nurkissa. Ei herranenaika, hengittäkää ei me millään España meiningillä eletä. Anoppi on miehensä kanssa asuneet toisessa kaupungissa toisessa asunnossaa eivätkä halunneet tätä kuitenkaan myydä pois. Kiitos vaan tuhannesti anopille ja hänen miehelleen että ollaan saatu asua edullisesti ja saatu säästettyä rahaa tätä omaa unelmaa varten!
 Alkoi pieni hyperventilointi kun alkoi näyttää siltä että meidän tarjous menee läpi. EIHÄN ME OMISTETA EDES SÄNKYÄ!!! Heräsin aamuyöstä miettimään mistä me revitään rahat sänkyyn, pesukoneeseen, keittiönpöytään... No ei tämä paniikki menoa ole haitannut. Muutamat viime päivät on mennyt mukavasti Askon, Iskun, Maskun ja Ikean seurassa. Ja arvatkaa mitä poikaystäväni totesi. Ajallaan ajallaan sitten, ei oo mitään stressattavaa.
Ja MIEHET sanon minä.

Uusi koti on muuten melkeen 5km lähempänä salia kun nykyinen asunto! :) En itse edes harkinnut osallistuvani WinterWar karsintoihin. Ai miksi? No siksi että mun tulokset on siellä höyhensarjassa. Mutta olen aivan fiiliksissä mukana tuossa touhussa kuitenkin. Olen Winter War sivuilla jo 30min ennenkuin seuraava laji julkaistaan. Käyn monta kertaa päivässä tsekkaamassa leaderboardia ja teen tietenkin kaikki suoritukset jotta vielä paremmin tajuan että painin kisailijoiden kanssa ihan eri sarjassa. Ensimmäinen laji oli ihan hauska. Selkeästi huomasi että monella eka kerta oli vähän taktiikan hakemista ja toinen suorituskerta menikin paljon helpommin. Itse en ehtinyt kun kerran kokeilemaan ja siitä jäi aika pahasti hampaankoloon.

Toisen lajin YRITIN suorittaa tänään perus treenissä. Eilinen treeni painoi hieman kropassa. Tuntui että tuo 20 minuuttia ei riittänyt alkuunkaan vaikka yritin suht peräkkäin suorittaa toistot. Hatunnosto niille jotka pääsee lähelle 70kg! Pääsin 50kg ja siinä jo aikakin loppui. Näin jälkeenpäin huomasin myös hajottaneeni ranteeni lahjakkaasti. Mielelläni haluaisin tuonkin yrittää vielä vähän levänneeseen kroppaan. Mutta koko homman tärkein asia. Me hankittiin jo liput itse kisoihin Tampereelle. Wohoo! Siistä päästä ensimmäistä kertaa elämässä seuraamaan Crossfit kisoja livenä!

Yksi morsiustytöistämme on muuten jo löytänyt mekon häihimme! Päätimme että teemaväreinä olisi turkoosi ja pinkki. Kaasoille tulee turkoosit mekot ja best maneille varmaan sitten ainakin pinkit sukat ja ehkä pinkit kukat rintaan?! Ja tämä pikku morsiustyttö löysi itselleen tällaisen puvun.

Söpöin ilmestys ikinä <3

Urheiluaddikti?!

<3 Crossfit

Berliini tuli ja meni. Ei ehkä kaupunkina sytyttänyt meitä. Voi olla että tähän vaikutti molempien rankka duuni syksy, vuodenaika yms. Ehkä etelän loma olisi ollut kovempi sana tähän kohtaan. Minulla päättyi lähtöpäivänä töissä YT:t. Itse sain pitää työni mutta monta ihanaa ihmistä lähti talosta. Elämäni tähänastisesti rankimmat duuni päivät... Oltiin muutama vuosi sitten Munchenissä ja jotenkin tuntuu että siellä oli paremmat shoppailu mahdollisuudet!? Eläintarha oli kiva, en muista olenko missään nähnyt livenä jääkarhuja. Akvaario taas ei herättänyt mitään hurraa huutoja. Meduusoja on nähty omissa uimahousuissakin, eikä niistä ole kovin lämpimiä muistoja... :)

Berlin Zoo

Mutta arvatkaa missä myös käytiin?! No CROSSFITTAAMASSA tietenkin! Salin nimi oli Crossfit Werk. Saatiin osallistua tuntiin kun vietiin oman salin t-paita vaihtarina sinne. Treeni oli kello 12 aamulla ja meitä taisi meidän lisäksi olla siellä ehkä 8 jumpparia. Ihan hauskaa. Lämmittely oli hirmu paljon lyhyempi kuin mitä koti salilla.Voima osuudessa oli takakyykkyä ja pystypunnerrusta. Wodina oli 12min AMRAP:
5 PushPress
10Frontsquat
15 Lunges

Painoina piti olla 70% vauhtipunnerruksen maksimista. Tässä heräsi ihmetys. 3 kertaa minua isommat hiskit pisti tankoon 15-25kg. Itse laitoin 35kg. Ja kaveri sai ehkä 1-2 kierrosta minua enemmän tehtyä. WHAT WHY?! Selitystä en saanut koskaan.

Tällä hetkellä taas hurja treeni into päällä. Se sana LEPO on vaan edelleen niin tuntematon sana vaikka tiedän miten tärkeää sen oppiminen olisi. Menneet päivätkin on näyttäneet tältä:

La: 5km Juoksu kisa
Su: Crossfit Open Gym
Ma: Työmatka pyörällä + Crossfit (WOD: 5X 10raakarive, 10vauhtpunnerrus, 10takakyykky, 10etukyykky,10maastaveto)
Ti: Työmatka pyörällä + Crossfit (Kelkan työntöä, työntöä)
Ke: Crossfit (Filthy Fifthy, tein kuolemaa aika 33.08)

Maailman hienoin uusi takki :)

Idioottina tiedän että viikossa voisi pitää useammankin lepopäivän kuin yhden, mutta kun ei malta!!! En varmasti saa treenissä tällä hetkellä hyötyjäkään irti koska joka paikka on NIIN jumissa. Yöllä en saa unta kun hartiat on niin jumissa ja hiivin aina hakemaan särkylääkkeitä. Smart! Miten oppia lepäämään?
Hassua että marmatan tästä asiasta aina ystävälleni jonka kanssa aloitin Crossfitin (You know who u are) ja taas tajuan itse olevani samanlainen.

Se on se treenin jälkeinen hyvänolon tunne. Onhan se jollain tavalla ihan kuin mikä tahansa muu riippuvuus. Vieroitusoireet iskee heti ensimmäisenä urheiluttomana päivänä. Eikä silloin saa tietenkään laittaa suuhunsa mitään ylimääräistä, koska sitä ei kulutakkaan. Varsinkin näin syksyllä tuntuu että tämä liikunta on ainoa asia joka pitää järjissään! Työkaverini puhuu minulle aina että tapojaan on helppo muuttaa, se on vaan itsestään kiinni. Joo-o, joku saa kyllä kädestä pitäen tulla minulle näyttämään!

Tässä oli erittäin hyvä artikkeli joka taas hieman avasia omia silmiä. Ne tuloksetkin TODENNÄKÖISETI paranevat jos malttaisin lihasten välillä levätä. Eikä pitäisi AINA verrata itseään muihin. Tämän olen kyllä pikkuhiljaa alkanutkin oppimaan. Teen tätä itseäni varten. Pitää parantaa omia ennätyksiä.

 Onneksi minulla on oma pikku apukeino lepopäiville. Sen nimi on Minea ja se on aika kovin söpö tyyppi. Viime lauantaina meinasin purskahtaa itkuun illalla sängyssä kun mietin iltaa. Olin päivällä juossut 5km juoksukisan ja siskoni pyysi illalla Glögille. No kuulkaas. Tämä maailmaihaninsisko! oli tehnyt uuniperunoita ja kanaa JA leiponut ihania suklaamuffinseja. Siellä me sitten ilta leikittiin ja tehtiin kuperkeikkoja Minnin kanssa. Joskus pitäisi muistaa olla kiitollinen tällaisista kultaisista asioista mitä elämässä on. PERHE <3

Loppukevennykseen kuva Berliinistä ostetusta joulupaidastani. Mitäs pidätte? ;)